Parisuhdehelvetti;(

mutta onneksi mies suostuu pariterapiaan.

Vielä pari viikkoa odottelua... Vaikka eipä sieltäkään mitään ihmeparannusta tule mutta jos saisi ulkopuolisen ihmisen mielipiteen niin kai se jollain lailla auttaisi edes alkuun.

meitä on siis muitakin.

Jos et miestäsi saa terapiaan niin et saa. En ole minäkään omaani saanut. Siksi elämämme onkin juuri kuvailemaasi. Mieheni ei ole mukana perheemme elämässä kuin fyysisesti. Eli paikalla, mutta ei läsnä ollenkaa. Kuullostaa kauhealta, mutta totta.



Miksi tätä katson. En tiedä. Ei riitä voimia vielä ottaa askelta eron suuntaan. Mutta mies mielummin eroaa kuin lähtee terapiaan. Joten mitä tästä voimme päätellä.



Mutta ei teilläkään varmaan aina ole asiat näin olleet. Kyllähän sinäkin voit omalta osalta miettiä tai varmaan olet miettinytkin, mutta oletko löytänyt vastauksia, miksi asiat ovat niinkuin ovat. Onko muutos tapahtunut pikku hiljaa niinkuin minun elämässäni, vähän niinkuin salakavalasti. Yks päivä vain tajusin kuinka pahalla tolalla elämämme on.

mies on kuin kaikki olisi ok,kunnes kysyn jotain" väärää" ja räjähtää. Olen tosi väskä. Hän nukkuukin jo eri sängyssä. Seksi ja kaikki tökkii. Ei jaksa sitä samaa aina. Ja tämä on jo piiiitkältä ajalta peräisin,kun tietäisit. Ap