Onko toisen lapsen suunnittelu onnen auvoa?

Kirjoitusvihre. Terv. Ap

Kyllä ihan samoja ajatuksia oli mielessä mutta kuitenkin halu saada esikoiselle sisarus meni oman mukavuuden halun ohi. En itsekään muistele vauvavuotta mitenkään lämmöllä enkä odota sitä nytkään innolla. Ajattelen lähinnä että kunhan siitä eka vuodesta selvitään niin sitten voi taas alkaa elää normaalimpaa elämää. Esikoisen kanssa tilanteet muuttuu jatkuvasti, välillä on helppoa ja välillä mikään ei suju, joten siinä mielessä ajattelin että mistä sen tietää koska se paras hetki on toista tehdä. Toiset selviää isojen lapsilaumojensa kanssa joten kai sitä itsekin kahdesta selviää.

Eli välillä on rankkaa, joo.

Mutta meillä onkin pienempi ikäero (1v11kk) ja teillä isompi on todella isompi sitten kun pienempi tulee.

Toivoisin että olisin tiennyt enemmän mitkä asiat muuttuvat kun 2. lapsi tulee,

keskityin lähinnä siihen mihin toinen mahtuu nukkumaan, vaunuihin jne. ja miten ajan voi jakaa lasten kesken ja tuli yllätyksenä miten 1. lapsi muuttuu kun saa sisaruksen, se on ollut vaikeinta tässä.

Eli muistin miten ei niin auvoista se vauva-aika oli esikoisen kanssa, ja kun esikoinen oli n. 1½ vuotias, mietin kyllä että pitäiskö toista alkaa yrittää.

Mutta selkeä vastaus oli EI.



En yksinkertaisesti ollut valmis siihen. Näin enemmän negatiivisiä asioita siinä että perheeseemme tulisi nyt toinen vauva. Eli katsoin hyvin tarkkaan että ehkäisy on varmasti kunnossa.



Vuodet vierivät, ja suunitelma oli että kun esikoinen menisi kouluun, niin silloin olisi hyvä aika toiselle lapselle.



Mutta käytännössä kaikki menikin sitten eri tavalla, koska elämä on yllätyksiä täynnä.

Kaiken kaikkiaan täytyy kyllä sanoa että olen tosi tyytyväinen että en antanut ulkoisten paineiden alla periksi ja saanut toista lasta 2 vuoden ikäerolla koska niin kaikki muutkin tekevät, vaan pidin oman pääni.



Nyt toinen tulossa, ja ikäero vielä isompi.