Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oon tosi pettynyt ystavaan! Laitoin tekstaria myos ystavalle kuten muillekin laheisille veljeni kuolemasta, ei ole kommentoinut sanallakaan tai ottanut lainkaan yhteytta ;(

Vierailija
11.09.2007 |

Pidin häntä sydänystävänä ja luulin että hän jos kuka on rinnallani myös surussa. Tuntuu pahalle! Olen menettänyt sekä veljen että ystävän.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauanko tuosta tekstivietin lähettämisestä on kulunut+

Vierailija
2/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävälle on tapahtunut jotain?

Ystävä ei tiedä mitä sanoa?



Tekstiviesti on kuitenkin eri asia kuin kasvotusten puhuminen tai edes puhelinsoitto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

S80:


Ystävälle on tapahtunut jotain?

Ystävä ei tiedä mitä sanoa?

Tekstiviesti on kuitenkin eri asia kuin kasvotusten puhuminen tai edes puhelinsoitto.

Vierailija
4/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei olisi ensimmäinen kerta kun takkuaa yhteydet.

Vierailija
5/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä tiedän miltä sinusta tuntuu. minun ex-ystävä ei reagoinut mitenkään isäni kuolemaan, alkoi jopa välttelemään minua.



miksi sitä ei vain voisi ottaa läheisensä menettäneeseen yhteyttä ja sanoa ettei osaa oikein sanoa mitään " viisasta" , mutta haluaisi kuitenkin kertoa että on olemassa jos toinen tarvitsee ystävää hädässä ja pyytää vaikka surijaa kertomaan minkälaista apua/tukea tämä tarvitsisi.

Vierailija
6/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotkut ihmiset menevät vain lukkoon kun jotakin kohtaa suru. Ei ystäväsi varmasti haluaisi toimia niinkuin nyt toimii. Onko hänellä kenties jokin oma suru vielä käsittelemättä ja hän kokee ettei pysty sinua nyt surussasi auttamaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

näissä asioissa, eivät osaa sanoa mitään eivätkä lohduttaa, se on ihan ymmärrettävää.

Vierailija
8/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minulle kävi vähän samanlainen tapaus, kun koin kohtukuoleman.

Sain hirmusti tukea ihanilta ihmisiltä, ystäviltä. Tekstiviestini jälkeen yksikin soitti lentokentältä toiselta puolelta maapalloa lentojen välissä ja pahoitteli, että on niin kaukana... ja sanoi muuten olevansa milloin vain puhelimen ääressä... ja tämä ei edes kovin läheinen ystävä.

Monen viesti oli, ettei ole sanoja.. eikä tarvinnutkaan.



MUTTA tämä yksi läheinen ystävä ei tosiaan ollut yhteydessä ollenkaan. Tapauksesta on jo muutama vuosi aikaa, eikä ystävyytemme koskaan enää palannu (tosin etäisyyttä oli jo tätä ennen vähän).



Sain riittävästi tukea muualta, mutta ystävän käytös ihmetytti. Vieläkin ihmettelen, mitä tapahtui sille ihmiselle, jonka minä tunsin. (Sittemmin on selvinny, ettei ole yhteydessä enää yhteiseen ystäväämmekään, jolta kuoli äiti, eikä hän lähtenyt bilettämään...)

Vähän olen huolissani, miten ex-ystäväni pärjää, jos hänelle tulee surua elämässään. Itse en olisi selvinnyt ilman ystävieni tukea.



Toivottavasti sinun ja ystäväsi välit kuitenkin selviävät ja hiljaisuudelle on luonteva selitys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei pystynyt. samoin oli äitini ystävät eivät he tulleet.

Vierailija
10/10 |
11.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus tälläkin palstalla on kysytty miten surevaa voisi lohduttaa. Kaikkein tylsintä on sanoa " otan osaa" . Lohdutus ei tarvitse välttämättä sanoja, riittää kun ystävä on läsnä. Anna ystävällesi aikaa!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi seitsemän