PK-seudulla omakotitalossa asuvat alle 40-vuotiaat asuntovelattomat;
Kommentit (18)
suo ap anteeksi, kysyitkin omakotiasujista. Minä olen hesalainen kerrostaloasuja, en siis kuulu ihan kategoriaasi ;-)
:-) ostettu 2002 rivari, jonka hinta nousi PALJON.....
myyty 2007 jouluna ja maksettu lainat. Nyt tosi kivassa erillistalossa vuokralla, mutta velattomana....
Länsi-Helsingissä ihanaa omakotitaloa asuttavat asuntovelattomat. Rahat tuli alunperin säästöistä, joita oli kartutettu muun muassa yläaste- ja lukioaikana ahkerasti tehdyistä töistä. Itse käväisin vuoden ajan au pairina erittäin hyvällä palkalla, opiskellen samalla, ja sain ison summan säästöön. Mies teki sellutehtaalla töitä ja ylitöitä sekä viikonloppuja just niin paljon kun oli tarjolla, samalla kun kävi myös koulussa, ja minä tein parhaillani sitten kolmea työtä (nyt teen kahta). Sanottakoon, että minulla on AMK-tutkinto ja pian myös maisterin paperit, miehellä diplomityö kesken, eli pian DI. Meillä on yksi 2-vuotias lapsi.
Lisäksi sain 10000 euroa tädiltäni, 4500 euroa kummiltani, 3500 euroa mummoltani, 2500 euroa isältäni ja 3800 euroa säästövakuutuksesta. Meillä oli miehen kanssa kaksi harrasteautoa ja kaksi käyttöautoa, joista myimme kolme ja vaihdoimme jäljelle jäävän järkevään farmariin. Näin tuli puhdasta valuutta yli 20t euroa. Meillä oli molemmilla järkevään aikaan järkevästi hankittuja osakkeita ja rahasto-osuuksia, jotka myimme voitolla, osan suuremmalla, osan pienemmällä. Näistä tuli kertarysäyksellä lähes 60t. Osakkeissa meillä oli kiinni työllä tienattua rahaa sekä kaikki veronpalautus- ja lahjarahat sekä muu "ylimääräinen".
Kivitalosta maksettiin reilu neljä vuotta sitten 290 tuhatta. Mitään erityisiä remppoja ei olla tehty, niiden aika on vasta hetken päästä. Laina on tosiaan maksettu pois kesällä, ja nyt voisi kai hiljalleen höllentää työnteon kanssa... mutta kun ei osaa!
että palkkani au pairina (tai nannyna) oli lontoolaisessa eliittiperheessä tuolloin 1800 puntaa kuukaudessa, eikä mitään kuluja omien hygieniamenojen ja satunnaisten vaateostosten lisäksi ollut. Juuri ylioppilaaksi kirjoittaneelle palkka oli helvatan hyvä.
No jo oli. Ei ole sitten au pair-sopimus. Tuohan on euroissa yli pari tonnia.
että palkkani au pairina (tai nannyna) oli lontoolaisessa eliittiperheessä tuolloin 1800 puntaa kuukaudessa, eikä mitään kuluja omien hygieniamenojen ja satunnaisten vaateostosten lisäksi ollut. Juuri ylioppilaaksi kirjoittaneelle palkka oli helvatan hyvä.
30 tuntia viikossa, trust me :( Mutta kannatti :)
Tämän hinnalla saisi muualta helpostikin okt:n.
Sekä minä että mieheni päästiin ylioppilaaksi 1991. Sitten opintoja 4-5 vuotta, ja molemmat olivat valmistuneet (DI+DI+KTM -tutkinnot). Oma asunto ostettiin vuonna 1995. Siinä asuimme vuoteen 2001, jolloin vaihdoimme tähän rivariin. Olemme olleet ulkomailla pari kertaa, jolloin tulot ovat olleet aika paljon paremmat kuin Suomessa. Emme tosin ole vuokranneet asuntoa sinä aikana, kun halusimme pitää oma kodin tyhjänä ja jonkun paikan mihin tulla lomilla.
Itse olen ollut kotona yhteensä noin 3 vuotta. Mieskin oli vuoden pois ansiotyöstä, kun opiskeli (ja kulutti meidän senhetkiset säästöt opintomaksuihin).
Perintöjä tms. ei ole ollut, omilla töillä on tämä asunto hankittu. Tutkintojakin on tosin tullut tuohon aiempaan muutamia lisää, en tosin usko että niillä on niin suurta merkitystä ollut. Päinvastoin, meillä olisi varmaan vieläkin parempi asunto, jos olisimme olleet kaikki vuodet täyspäiväisesti töissä ensimmäisten tutkintojen jälkeen.
asp-säästämisen alaikäisenä. Ei liene mahdollista.
aloitettiin asp säästäjinä vuonna 1985
että sikäli en kuulu kohderyhmäänsi. Mutta asunto on Helsingissä ja velaton, joten ajattelin kertoa miten sen saimme.
Ostimme 90-luvulla erään pienen it-firman osakkeita 10 markalla. Pari vuotta myöhemmin it-buumin aikaan myimme osakkeen 1,2 miljoonalla markalla ja ostimme asunnon.
Siihen aikaan sillä rahalla vielä sai 140 neliötä Helsingistä.
Asuimme mahdollisimman pitkään opiskelijakämpässä ja sitten vanhempien omistamassa kaksiossa ja säästimme. Töitä olemme molemmat tehneet opiskelujen ohessa. Ulkomaankomennuksella tienasi hyvin. Loppusilaus oli vanhemmilta saatu koroton laina, joka on kohta maksettu pois.
Pitää ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Sääliksi käy ensiasuntonsa näillä kuplahinnoilla ostaneet. Heidän elinkaarivarallisuutensa tulee aina olemaan pienempi kuin niiden, jotka malttoivat odottaa.
Miehellä enemmän varallisuutta kuin minulla ja hän omistaa asunnosta suurimman osan. Aikoinaan hommannut osakkeita, joiden arvonnousulla kämppä rahoitettiin.
Nyt kun osakkeet taas halpoja sijoitettiin molemmat niihin rahaa ja jos/kun kurssit nousee sijoitetaan voitot johonkin järkevään.
Velkagallupeissa suurimmalla osalla ei ole lainaa....
Ensin säästettiin paljon, opiskeltiin aj tehtiin töitä, että saatiin ostettua pommikuntoinen rivitaloasunto, Se rempattiin kauttaaltaan ja siinä samalla saatiin kaksi lasta. Sitten myytiin rivari ja ostettiin monen sattuman kaupalla hyvin edullinen omakotitalo. saatiin myös pieni perintö. Nyt laina-aikaa alle 10 vuotta, ja ravmaan maksetaan se pois aikaisemminkin. Eli olemme alle nelikymppisinä velattomia kahden koululaisen vanhempia omakotitalossa Espoossa.
Meillä on myös peritty kesämökki,josta tulee kyllä aika paljon kuluja, ja koska emme ole sitä aikeissa koskaan myydä, ei siitä ole meille taloudellista hyuötyä sinänsä eikä se ole ollut ikinä lainojemme vakuutena.
Tämä kaikki siis Espoossa, samalla, hyvällä alueella ollaan asuttu koko ajan.
oltiin keskituloisia ja maksettiin 7000 mk/ kk eli yli 1000 e/ kk nykyrahassa ja yhtiövastike 350 e/ kk
asuntolainaa 15 v ajan- yksinkertaista
aloitettiin asp säästäjinä vuonna 1985
Me ei asuta pääkaupunki seudulla ja ollaan 30-kymppinen pariskunta. Mutta omistamme n. 250.000€ omakotitalon ja n. 150.000€ kesämökin. Lainaa jäljellä n.100.000€, jonka aiomme katkoa 6 vuodessa, tai aiemmin. Asuntoja olemme ostaneet "halvalla" ja myyneet "kalliilla" 4kpl. Ekaksi pieni yksio, sit kaksio ja sit kolmio jne... Kukaan ei usko et asuntokaupoilla voi rikastua, mut näin on päässyt käymään meille. Emme ole remontoineet kertaakaan, vaan asuntojen hinnat ovat nousseet paikkakunta kohtaisesti eri tavoin.
Olemme keskiluokkaisia duunareita, joten on meidän pitänyt tarkkaan miettiä raha-asiamme. Mut me olemme aatelleet et parempi auto, isompi taulutv ja kalliit merkkivaatteet vasta kun asuntolainat on maksettu. Muuten emme ole elintasosta pihistelleet. Meillä kolme pientä lasta. Ja huuto.netti kovassa käytössä.
Asenne ratkaisee.
vuonna 1995, kun hinnat olivat alimmillaan.