Onko muilla näin nuijaa miestä?

Tuskinpa sinunkaan miehesi ihan tuota tarkoitti, miehet nyt vaan on tuollaisia, menevät lukkoon suorasta hyökkäyksestä ja kun eivät muutakaan keksi, laukovat älyttömyyksiä. Olen 100% varma, ettei hän tarkoittanut asiaa siten, miltä se kuulosti. Nyt hän todennäköisesti miettii tykönään, että haluat jättää hänet, vaikka hän tekee niska limassa töitä, että perheellä olisi hyvä.. Niele kiukkusi ja mene juttelemaan, kyllä se siitä. :)

ap

J****ta????

Itseään vartenko se siellä töissä käy? Kyllä te jotkut naiset osaatte olla todella ääliömäisiä..



Jos sua v..tuttaa, niin mikset vaan voi sanoa miltä susta tunttuu. ' Mä sitten ootan aikaa, että nuo sun työkiireet on ohi..' ' Joskus vaihtaisin rahat siihen että oisit enemmän meidän kanssa..' ' Meillä on ikävä sua..'



Mä sanoin kerran vakavasti keskustellessamme samasta aiheesta miehelleni, että hänen panoksensa tähän perheeseen on pääasiallisesti rahallinen. Se tykkäs siitä valtavan huonoa, ja suuttui ja vaikka mitä, mutta muutti mielestäni tapojansa jonkin verran parempaan suuntaan.

Missä teitä narttuja kasvatetaan kun ei ole mitään järkeä päässä?

ja kyllä, nämä ovat vain hänelle itselleen! Minä elätän itseni ja kaikki lapset (4 kpl) lapsilisillä ja vuokratuella. Mies elättää vain itsensä ( siis sisältää hänen kulutusluottonsa, huorissakäyntinsä, heräteostoksensa jne.) ja asuu ja käyttää sähköäkin ilmaiseksi. VITUTTAA!!! Juu, ollaan puhuttu, mutta hänen mielestään olen " lomalla" neljän lapsen kanssa enkä ansaitsekaan saada prosenttiakaan hänen palkastaan ja lapsilisät kustantaa kaikki lasten menot (siis KAIKKI, ruoan, asumisen jne.)

sanomalla, että olis sama olla yh:na ja nostaa elareita. Eli vähän jäi sellainen olo, että ap sa mielestään uhkailla erolla, mutta mies ei.

mut pelkään etten välttämättä saa lasten huoltajuutta itselleni, mies on niin loistava valehtelija...siispä kitkutetaan vielä!

Minä usein ajattelen samoin kuin sinä sanoit, mutta olen pystynyt pitämään suuni kiinni. Mieheni on yrittäjä, vastikään aloittanut sellainen, ja työpäivät venyvät välillä järjettömiksi. Minä olen lasten kanssa kotona raskaana ja välillä tuntuu, että hoidan kaiken yksin. Myös ikävä kyllä rahallisesti, sillä vielä ei miehen firma juurikaan tuota.



Ymmärrän kuitenkin, että tekee töitä meitä varten. Että jonain päivänä olisi parempi olla. Jos olisi samanalan palkkatöissä, kituuttaisimme loputtomiin. Eikä se ole miehellekään helppoa ja ihanaa olla pois perheen kuvioista.



Kyllähän välillä kiukuttelenkin. Varsinkin nyt raskaana ollessa tuntuu välillä , että kaikki kaatuu päälle ja olen yksin vastuussa kaikesta. Lopulta tiedän kuitenkin, että en ole. Se mitä voin tehdä perheeni eteen, on pitää hyvää huolta miehestäni. Yrittää tukea ja välttää turhan lisästressin aiheuttamista. Ei ole helppoa, mutta uskoisin, että tulevaisuudessa palkitaan.



Kehoittaisin sinuakin nyt miettimään asiaa myös miehesi kannalta. Luuletko, että todella nauttii " liiasta " työnteosta ja että tekee sitä vain väsyttääkseen sinua? Tuskimpa. Kyllä minäkin olisin sinun uhkailustasi suuttunut.

Jos mies on töissä ja vieläpä ylitöissä, tuskin sitä vuokratukea mistään saa? Mitä ihmettä?

Vierailija:

Sanoin miehelle suutuspäissäni, että jos aikoo jatkuvasti olla näin paljon pois kotoa (pitkää päivää töissä), on ihan sama jos elän lasten kanssa yh:na ja nostan elareita.

Mies tuumasi, että jos kerran niin haluat! J****ta.

Missä kaikki välittäminen, huoli perheen koossa pysymisestä?! Näin vähänkö me miehelle merkataan... :`(

Tiedossa nyt sitten mykkäkoulua. Jos emme tuon tärkeämpiä ole, olkoot.

baarissa kavereiden kanssa, jos ei kotona lasten kanssa kuitenkaan koskaan ole.

Ei se raha korvaa mitään ainakaan lapsille.

Mies on yleensä töissä siksi, koska välittää niin paljon perheestään.

Jos ap haluaa helpottaa miehensä työtaakkaa, menköön itse töihin. Ja varmaa kohta tulee 2000 syytä miksi ei muka voi...



Koettakaa armon kotirouvat ymmärtää että jotkut (monet) työt ovat sellaisia että niistä ei vaan lähdetä kotiin klo 16 reikä reikä. Joo, teidän mielestä pitäisi haistattaa paskat pomolle ja lähteä joka päivä puoliltapäivin pikku pilttejä katsomaan, mutta kun homma ei mene niin. Jos antaa ymmärtää että työt ei kiinnosta, saa joko siirron vaatimattomampiin tehtäviin tai jopa potkut.



Sitten ap olisi täällä haukkumassa että mun mies on luuseri kun sillä on niin surkea palkka, tekee vaan jotain perusduunarihommaa ettei edes uutta autoa voida ostaa. Pitäiskö iskeä toi naapurin Pena kun sillä on kuulemma hyvä liksa?

No multa löytyy. Itse jäin juuri hoitovapaalle, lapset 9kk ja 8v.

Mies tekee 10tuntisia päiviä ja illat kotona istuu koneella. Vapaapäivinä pelaa golfia ja käy metsästämässä. Hoitovapaalle jäämisen ehtona oli, että pystyn edelleen maksamaan puolet vuokrasta, joka 930e, puolet laskuista ja ruoasta. Jouduin ottamaan pankista lainaa tätä varten. Mies tienaa 5800e/kk.

Tänään lähti työreissulle ulkomaille, tulee viikon päästä, on pari päivää kotona ja taas lähtee. Talvisin lomailee viikon yksin jossain päin lappia laskettelemassa. Lasten- ja kodinhoitoon ei osallistu ollenkaan. Esim. vauvalta vaihtanut vaipan tasa yhden kerran. Ei pidä vapaaehtoisesti edes sylissä.

Enkä minä tuota sanoa paukauttanut ihan tosta vaan, tyhmästi tässä kerroin vain keskustelumme lopun. Sanoin mm. että rahalla ei voi korvata menetettyä aikaa perheen kanssa. Että niin tiukoilla emme ole, että pitäisi p. erse vaahdossa painaa pitkää päivää.

Eikä kyse ole siitä, että pomo hengittää niskaan, vaan siitä että hän ITSE on haalinut töitä noin paljon.

Sanoin, että jos työmäärän ainoa tarkoitus on karistaa meidät pois elämästään, alkaa onnistua siinä aika hyvin...

ap

...minullakin silloin, kun tunnistin ihan samat fiilikset.



Mieheni on yrittäjä, tekee pitkää päivää, kuutena päivänä viikossa. Tulee kotiin joskus seitsemän, kahdeksan maissa, siis silloin, kun pikkuinen on jo menossa nukkumaan.



Minustakin tuntui, että olen yksinhuoltaja, mutta minkäs teet. Mies ei käy baareissa, ei harrasta mitään " ylimääräistä" , ei yksinkertaisesti tee mitään muuta kuin töitä, ja sitten on kotona. Kotona ollessa osallistuu ihanteellisesti, on hyvä isä, ja silti minua ahdisti, ihan niin kuin ketjun aloittajaakin.



Minulle päivä tuntui kohtuuttoman pitkältä, yksinäiseltäkin, ja samaan aikaan harmitti lapsen puolesta, joka ei ehdi nähdä isäänsä kuin sunnuntaisin. Missä oli yhteinen aika, edes yhteinen ilta-ateria...



Minua auttoi, kun keskustelin muiden naisten kanssa, eri ikäisten, ja tajusin, että ei tässä ole mitään kummallista. Asiat ovat oikeastaan ihan hyvin. Mediassakin paljon kuulutettu miesten ja naisten " kotitasa-arvo" on mielestäni jokseenkin utopistinen, eikä ainakaan lähipiirissäni toteudu lastenhoidon ja kotitöiden tasan jakamisena. Ja jatkuva parisuhteen hoitaminen puhumalla ja kynttilöitä polttamalla - ei se vaan mahdu tavalliseen arkeen.



Maailma on rakennettu niin, että äidit kantavat suuremman vastuun ja miehet metsästävät = tekevät töitä. Eikä heitä siitä tohdi syyllistää, jos parhaansa tekevät. Oma mieheni aina sanoo: " parhaani teen, ja senkin teen aina perheeni eteen." Siihen ei parane paljon kommentoida.



Toki sieltä töistä voisi yrittää lähteä vähän aikaisemmin, varsinkin jos on oma pomonsa, mutta... ilmeisesti ei voi. Osin se johtunee myös siitä, että työstä saa onnistumisen tunteen, joka nostattaa miehistä itsetuntoa. Lieneekö myös seksin korvike, sillä perheissä joissa on pieniä lapsia seksiä harrastetaan yleensä vähän harvakseltaan. :)



Ei auta kuin niellä kiukkunsa, liittyä sukupolvien pitkään ketjuun, ja tyytyä naisen osaan. Ehkä joskus, jo piankin, ruuhkavuodet ovat ohi, ja meillä on taas aikaa toisillemme.



Voimia kaikille naisille!