Olen ajatellut tällaista konstia avuksi pahaan jännittämiseeni..
... että jospa kokeilisin vanhaa hyvää konstia ja ottaisin pikku rohkaisuryypyn aina ennen ryhmätöitä tai esittelyjä.
Kommentit (17)
Sitten viime vuonna oikeasti otin ryypyn ennen päättäjäisjuhlaa. Tajusin, että asialle on lopultakin tehtävä jotain ja hain lääkkeet. Nyt ei tarvitse miettiä/jännittää tulevia juttuja etukäteen, eikä etenkään rohkaisuryyppyä.
mä kärsin pahasta jännittämisestä kun palasin äippälomalta koulun penkille. kävin luontaistuotekaupasta hakemassa antitressi pillereitä ja niistä sain apua.myös hyvä neuvo on se,että seuraile opiskelukavereitasi niin huomaat varmasti ettet ole ainoa jännittäjä..se anto mulle ainakin voimia
Silloin vasta todella tajusin, että muakin seurataan ja itse olen yhtä nolo. Propral on ollut minunkin pelastus.
Jospa ajattelisit että harjoittelu tekee mestarin ja oikein yrittäisit usein tehdä noita julkisia esiintymisiä.
pyydä lääkäriltä esim. beetasalpaajia, ne poistavat punastumisen yms jännitysoireet. Mulla ne oli aikanaan tehokkaampia kuin rauhoittava diapam.
tästä lähtien lopetat sen miettimisen, minkänäköinen olet siellä luokan edessä. Jännittäminen tulee siitä, kun mietit, missä pidän käsiäni, mitäköhän nuokin nyt ajattelee jne. Kun olet edessä ja ajattelet vain sitä ASIAA, mistä puhut ja unohdat itsesi, niin et jännitä läheskään niin paljoa.
t. esiintymistaidon ope
Altista itsesi hankalilta tuntuviin tilanteisiin. Aloita tilanteista, joista tunnet selviäväsi suht helposti.
Mikään ongelma ei ole niin suuri, ettei sitä alkoholilla voisi pahentaa!
eli esiintymisen hetkellä oikein tietoisesti keskityt vain jännittämään.
ja sitten kun on ollut kuumetta kolme päivä ja neljännen päivän aamuna soittaa aikaa ne vittuilee kun en aikaisemmin tuonut... näin palvelee vain kunnallinen terveyskeskus
Mulla auttoi. Harmittaa vain, etten aiemmin hakenyt apua vaan kärsin asiasta 20 vuotta (ja alkoholiakin on tullut testattua).
Kärsin 15v ennen kuin viitsin käydä lääkärissä asian tiimoilta. Olisin mennyt aikaisemmin, jos olisin tiennyt miten elämä helpottuu.
Eikä muuten auttanut, että menee vain tilanteeseen eikä mikään muukaan. Kaikki keinot kokeilin. Lopulta välttelin vain tilanteita.
Et ilmeisesti itse ole kärsinyt jännittämisestä?
Minulla samaa vikaa, hävettää myöntääkin, mutta olen onnistunut välttelemään yläasteen jälkeen joka ikisen esiintymisen kouluissa.. Millon mitäkin on keksitty syyksi miksi en voi pitää esitelmää tai esitellä ryhmätyötä muiden mukana.
Harmittaa tosi paljon, kun tavallaan kuitenkin tykkään olla esillä, mutta pelottaa niin mielettömästi puhuminen yleisön edessä.
Niitä tabujakaan, kun ei tarvitse ottaa kuin tarvittaessa. Ja kun aikansa on mennyt, ettei ole tarvinnut tutista sun muuta, sitä ongelmaa ei enää edes ajattele samanlailla kuin ennen. Joku tilanne voi mennä "huomaamatta" ohi ihan ilman lääkkeitäkin.
No, ilmeisesti en voi olla jännittäjä kamalimmasta päästä, koska olen opettajaksi ja esiintymään päätynyt. Mutta muistan kolme ensimmäistä työpäiväänä opettajana: en voinut pitää paperia kädessä, koska kädet tärisivät. Minun oli pakko istua pöydän takana, koska jännityksestäni heikotti.
Jännitys lieveni kerta kerran jälkeen. Ensimmäiset kolme kuukautta kaduin sitä, että olin valinnut opettamisen. Puolen vuoden jälkeen tunsin, että nyt en enää jännitä.
Minulle suurin oivallus oli tuo, mitä kerroin. Kun keskityn vain siihen asiaan ja siihen, mitä haluan muille kertoa - niin minun ei tarvitse miettiä omia mokiani, koska en niitä huomaa enää.
5
Kohta et tee mitään ilman rohkaisuryyppyä eikä siitä ole enää pitkä matka alkoholismiin.
Sydän hakkaa korvissa, ettei kuule mitään... Polvet tutisevat...
Yhtä helvettiä, silloin haluaa vain pois paikalta.