Kolmenkympin kriisiäkö?
Onko muille tuttua tämä tyhjyyden tunne? Tavallaan kaikki on jo saavutettu, mistä nuorena haaveili: On ihana mies, suloiset lapset, oma talo, autot, vakkarityöpaikka, ym. Mutta silti ei olekaan onnellinen ja tyytyväinen. Onkin sen sijaan tunne, että tässäkö tämä elämä oli? Mitä nyt?
Pitäisiköhän vaihtaa alaa, lähteä uudelleen opiskelemaan, vaihtaa työpaikkaa, vai mitä?? Miten tämä tyhjyydentunne lähtee pois? Miten olette selviytyneet kolmenkympin kriisistä, vai oletteko?
Kommentit (3)
jätin vakkarityöpaikan ,lähdin opiskelemaan tosita tutkintoa. Tosin mulle oli päivänselvää, etten olisi jäänyt siihen duuniin pitkäksi aikaa
loin itselleni tulevaisuuteen tavoitteita ja suunnittelin ihan aikataulujakin summittaisesti. Mietin yksityiskohtaisestikin asioita. Nämä suunnitelmat antoivat elämälle suuntaa ja sisältöä ja siitä oli taas hyvä jatkaa, eikä tuntunut niin tyhjältä.
Todellisuudessa ne suunnitelmat eivät ole ollenkaan toteutuneet, sillä elämässähän tulee yllätyksiä ja uusia käänteitä. Mutta sillähän ei olekaan niin merkitystä, vaan sillä että ne suunnitelmat toivat turvaa, ja ne olisivat myös voineet toteutua.
Pitää saada se vakkarityö, opinnot päätökseen, isompi asunto, toinen lapsi...
Mistä moiset tavoitteet? Miksi rääkätä itseään moisilla ajatuksilla? Olen ihan loppu...