Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa mielipiteenne kuinka toimin tässä tilanteessa:
30.08.2007 |
Olin lähdössä reissuun lapsen kanssa julkisilla, ja tavaraa oli sen mukaisesti turvaistuimesta lähtien. Olin päässyt ehkä sata metriä kotiovesta, kun lapsi (2 vee) alkoi kitistä, että itse kävellä. Mulla oli tosi hermo tiukalla ja lopulta karjaisin lapselle, että ole hiljaa ja istu, äiti yrittää nyt saada nää tavarat kulkemaan. (Eikä rikkinäiset rattaat muuten ollu yhtään avuks...)
Siinä sit yks nainen oli koiraansa ulkoiluttamassa ja huusi mulle, että ei se nyt ole lapsen vika jos mulla on paljon tavaraa kannettavana. (No itse asiassa hyvin pitkälti on :P )
Mä sanoin sille naiselle, että pidä sinä suusi kiinni, jos et aio auttaa.
Itseäni alkoi itkettää se, että huusin lapselleni. Ja tollainen julkisilla paikoilla maltin menettäminen ja sivullisille päin naamaa laukominen ei oo mulle mitenkään tyypillistä. Tätä edelsi täysi uupumus ja muksu oli kyllä koetellut hermojani paljon.
Mutta mutta, mitä onkaan jokainen kaveri sanonut, jolle oon tätä episodia selostanut:
Hyvä hyvä! Kerrankin osasit sanoa suorat sanat!
Eli siis häh? Oonko mä nyt väärässä kun mulla on huono omatunto siitä, että mä 1. huusin lapselleni 2. sanoin suorat sanat sille tädille?
Kommentit (3)
Kyllä useimmat huutavat lapsilleen, eivätkä ne satunnaisesta huudosta rikki mene.
Lapsettomilla, tai niillä joilla lapset jo isoja, on taipumus muistella etteivät itse joutuneet koskaan korottamaan ääntään tai pähkäillä rangaistuksen kanssa lapsilleen. Aika kultaa muistot, ja silloin on helppo viisastella.
Muistatko kun lehdissä kirjoiteltiin siitä, että maanantai-aamuisin tarjotaan aamiainen koulussa, sillä niin monessa perheessä lapset ovat olleet lähes ruuatta koko viikonlopun kun vanhemmat keskittyvät juomiseen ja muihin omiin juttuihinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskonikin sanoi, että oikein sille naikkoselle, että sanoin noin. Kun huomasi mun olevan ihan pulassa niitten tavaroiden kanssa, mutta ei auttanut.
Ehkä musta näkyi päälle päin, että olen väsynyt yksinhuoltaja. Ja moni ihminen ei edes arvaa, kuinka paljon tuollaisessa tilanteessa arvostaisi sitä, että joku kantaisi yhden niistä mun kasseista sen sata metriä bussipysäkille. Siihen en ketään velvoita ja olen jo aika pitkälti tottunut tekemään kaiken ja selviämään yksin, mutta uskokaa kuinka hyvän mielen tuollaisista eleistä saa pitkäksi aikaa.
ap
Ja ihan vaan vinkiksi. Mä olen kiitollinen niille monille ihmisille, jotka on jaksanu vinkata mun lapselle silmää ym. jossain bussissa tai kauppajonossa. En tiedä, onko mun naamasta näkyny, että en itse jaksa. Noin pieni asia, mutta saa lapsen tosi onnellseksi ja äippä saa mahdollisuuden karata ainakin henkisesti jonnekin huilille muutamaksi minuutiksi.
Alue: Aihe vapaa
Minusta se oli aivan mainiota, että käskit vieraan ihmisen olla puuttumatta asioihisi. Ethän sinä nyt sentään pahoinpidellyt lastasi tms. - ei hänellä oikeasti ollut muuta syytä kuin ylireagointi puuttua asioihinne.
Ja mitä tulee lapselle ärähtämiseen, yhdestä kerrasta ei rakastettu lapsi säry.