Miksi raahata lapset jonnekin kaukomaille lomalla?

Jokainen matkustaa sinne, minne haluaa :)

Me taas mieluiten matkustamme suomessa, inhoan lentämistä ja yleensäkin matkustamista = teen siitä liian vaikeaa, stressaan ulkomailla ollessani eri kohteissa ramppaamisesta eikä loma ole lomaa.



Sen sijaan rakastamme kotimaassa matkailua, täälläkin on paljon nähtävää ja koettavaa! Upea kaunis luonto ja rauha.

paikkoja, joissa voi nauttia RANTAelämästä ja lämmöstä.

muuten riittäisi Italia, Ranska, Bulgaria... mutta tammikuussa ei oikein aurikotuoleilla tarkene.

Kanariallakin on aika kylmä.

Yllättävää kyllä lapsemme jokaisen matkan jälkeen puhuvat siitä paljon ja useasti kyselevät milloin taas mennään. Onhan se erilaista uida lämpimässä merivedessä (noin 28 asteista) ja uima-altaissa, jotka on rakennettu lapsia varten kaikkine lisävarusteineen. Lapsemme myös poikkeuksetta tykkäävät kovasti paikallisista ruoista (emme koskaan syö länsimaista ruokaa matkoilla ollessamme vaikka sitäkin olisi tarjolla).



Eihän toki ulkomaanmatkailumme vie kaikkea aikaa vaan nautimme kesästä ja lomasta myös kotimökillä, pohjoisessa isovanhempien luona ja teemme pieniä kotimaan matkoja esim. matkailutiloille. Kaikki ihania elämyksiä.

Eikö loman pitäisi olla koko perheen yhteinen? Pitääkö loma suunnitella vain lasten ehdolla?



Minä olen sitä mieltä, että ei. Jos vanhemmat eivät viihdy Espanjassa, vaan haluavat eksoottisempaa meininkiä, niin sitten mennään kauemmaksi. Kunhan siellä toisessa päässä on siten lapsillekin sitä uimista yms.



Ainakaan meidän lapset eivät vierasta ekstoottista ruokaa. He ovat pienstä pitäen syöneet mm intialaista ruokaa, koska sitä tarjotaan kotonakin

2-vuotiaasta ylöspäin käyneet kahdesti vuodessa ulkomailla, eikä kertaakaan kukaan ole vierastanut mitään eksoottista ruokaa. Etanoita lapset rakastaa, ja he oikein kilpailevat kuka uskaltaa syödä jännintä ruokaa.



Juuri siksi me matkustamme, että lapset tottuvat maailmaan, elämään, ruokaan ja erikoisiin tapoihin.



Toki jos haluaa, että lapsista tulee ennakkoluuloisia ja rajoittuneita - Tallinnassakin on jännää jos ei usein käy.

Itse teen myös eksoottisia ruokia kotona, olen alan ammattilainen ;) Meidän lapset eivät ole koskaan nirsoilleet, syövät simpukat siinä missä lihapullatkin.



Kotona/suomessakin voi oppia paljon ulkomaailmasta, ei pidä olla sokea.



t:3

Tänä vuonna olimme Tongalla ja Romaniassa.



Mä uskon toki, että lapset oppi kaikissa neljässä paikassa jotain sellaista mitä ei opi kotimaassa. 2 lapsista on jo koululaisia.



Jos ollaan rehellisiä, Tongan kuvia katsomalla ja historiaa kotimaassa lukemalla ei ehkä ihan opi samaa ja laiskoina vanhempina emme pidä lapsille kotona eksoottisia luentoja kaukomaista.



nimim. en muista numeroa, mutta olin se kolmen lapsen äiti

Olen itsekin matkustellut paljon ennen lapsia, lapset ovat vielä niin pienet (2v ja 4v) että suomi riittää loistavasti. Haluan ensin, että tuntevat kotimaansa ennekuin lähtevät muualle seikkailemaan. Seuraava tähtäin on kaikki pohjoismaat, kyllä, etenemme näin.



Toivottavasti opin joku päivä nauttimaan matkustamisesta, haluan tietenkin näyttää lapsille muitakin kulttuureja - myöhemmin.



t:3

kun aloittaa vaatimattomammasta ja etenee koko ajan parempaa kohti - on elämys paljon suurempaa. Ajatelkaa, joka ikinen vuosi tulee uusi elämys!

Jos on jo kaiken nähnyt, niin mikään ei enää hetkauta.



nimim. kokemusta on.

Lapset ovat 9, 6 ja 3. Ei niitä tarvitse raahata mihinkään vaan ihan mielellään he lähtevät ;)



Otetaan yhdessä etukäteen selvää maasta, johon ollaan menossa, tutkitaan maan historiaa ja mm. karttoja & puhutaan maan erikoisuuksista.

Jokaisessa maassa käymme myös ns. lasten kohteissa (eläintarhat, tivolit, tallit jne). Lapset jaksavat aika hyvin käydä kaupunkikierroksilla katsomassa nähtävyyksiä. Matkoilla irtaannutaan normaalista arjesta ja vanhemmatkin ottavat rennommin.



Jokaista reissua muistellaan jälkikäteen ja kuvia katsellaan. Kivaa on ollut.