Onko tämä luonteenpiirre vai kasvatuksen tulosta?

Ei niinkään uskoa ihmisten hyvyyteen.

Kuullostaa minulta:)



Miksei ihminen sais hoitaa asioita omalla tyylillään? Ei kaikkien tarvii olla samanlaisia, eikä mitään absoluuttista oikeaa ole. Ehkä miehessäsi on vastaavasti ihania piirteitä- jotka juontuvat tuosta- itse sanoisin -suurpiirteisyydestä?

Minun mielestäni tuo voi olla peräisin lapsuudesta tai sitten synnynnäistä; kumpi sitten enemmän on vaikea sanoa.

Mä olen kasvanut pedantissa perheessä ja 3 muuta sisarusra on ihan pilkunviilaajia ja mapittajia. Mä halöuaisin joissain asioissa olla, mutten ole. Ja kun en ole en halua tuhlata niin paljon energiaa asioiden opetteluun kuin ne juuri minulta vaatisivat- koska on tärkeämpääkin tekemistä. Niimpä olen hyväksynyt piirteeni- samassa paketissa kun on paljon enemmän hyvää. ja puolisokin pikkuhiljaa ymmärsi että hän edustaa tässä talossa tiettyä huolellisuutta ja mulla on muita vastuualueita.



Toista ei voi muuttaa ja erilaisuus on oikeesti rikkaus.

mutta toki kasvatuksessakin on voitu korostaa lungiutta ja huolettomuutta.



Jos ei ihan huipputärkeitä asioita hoida yliolkaisesti niin en olisi huolissani. Tyyliin enpäs hakenut lasta tänään päiväkodista, kyllä ne sitten soittelevat perään kun laittavat paikan kiinni...

Vaikuttaa sellaiselta vätykseltä, jota en kestäisi katsella kyllä

hetkeäkään.

Vika hänen kaltaisissaan ihmisissä on juuri tuo saamarin oppurtunismi ja muiden pulaan saattaminen; unohtavat jotain tärkeää ja reaktio+teko jolla reagoidaan asiaan on tasoa "oho".

ja on varmasti luonteenpiirre ja ahkä myös reaktiota lapsuuden olosuhteisiin (ei vlttämättä niin että olisi opetettu sellaiseksi vaan esim että ei ole hyväksynyt vanhempiensa nipotusta). Itse olen samanlainen. samoin yksi lapsistani. Se on jonkinlainen perushaluttomuus hoitaa asioita - ei saamattomuus vaan haluttomuus. Minäkin hoidan rivakasti ne asiat jotka minua kiinnostavat ja innostavat, mutta en oikeasti piittaa siitä missä avaimeni tai kukkaroni ovat. Kai ne joskus löytyvät ja jos eivät niin hommataan uudet.



Minä ikäväkseni en tiedostanut ominaisuuttani kyllin hyvin nuorena ja menin ottamaan nipon miehen. Hän jaksaa valittaa että en huolehdi ettei jääkaapissa ole vanhentuneita ruokia ja että tiskit on tiskattuna tai jotain muuta tylsää...

oman mieheni perusteella, että on miehinen taipumus. Mun mies on samanlainen. En pidä häntä kuitenkaan vätyksenä, laiskana, vastuuta pakoilevana tms vaan lähinnä "kyllä asiat järjestyy" ajattelijana. Kuitenkin ihana mies ja lapsille mitä parhain isä.

Itse yritän aina ottaa kaikki asiat huomioon etukäteen 110 prosenttisesti ja siihen vertaan... En usko, että hänen kasvatuksessaan tms. on mitään sellaista, että se olisi vaikuttanut. Tai noh, anoppi on kyllä esim. itseeni verrattuna paljon rennompi tietyissä asioissa että ehkä sitten sikäli onkin tullut sieltä. :-)

olen kyllä ollut huomaavinani hänen vanhemmissaankin samoja ominaisuuksia, että ei ajatella, että itse pitäisi ottaa asioista selvää tai huolehtia niistä, oletetaan, että joku muu kyllä ne hoitaa. Itse en pidä tuota lompakonhukkaamisasiaa kyllä ollenkaan suurpiirteisenä asiana "hankitaan sitten uusi" ja itseäni nipona. Onhan se nyt aikamoinen juttu, jos ei tiedä missä oma lompakko monine luottokortteineen seikkailee. ap

Ja se jos mikä on rasittavaa, tappaa ympäriltään kaiken ilon ja tunnelman:)

Minä maalailen suurella sudilla, piperrä sä millimetripaperillasi- emmeköhän kuitenkin molemmat samaan maailmaan mahdu!



terv. 3



Sen verran voisit raottaa pipoasi että yrität ymmärtää seuraavan; on olemassa myös elämänhistorioita ja tilanteita, jolloin on pakko oppia suhtautumaan suurpiirteisesti, ettei järki lähde. Ja silloin rento ote elämästä on selviytymisstrategia. Myös jotain koskettavaa ja kaunista aikaansaadakseen suurpiirteinen suhtautumistapa on eduksi.



Kukin tavallaan- toiset haluaa elää elämänsä viivottimella vedellen- toiset ei.

voi olla että lapsuudenperheessään on tuskailtu saman asian kanssa... esim. joidenkin mielestä läksyistä ei tarvitse ottaa paineita, ja pitikös ne luistimet ottaa vai ei...

Täällä tuollainen huolettomuus aiheuttaa varmasti hermojen kiristymistä. Eikä se nyt aina olekaan reilua laittaa asioita toisten niskoille. Tuskinpa itsekään kovin iloissaan paikkailisi muiden huolimattomuutta.

Meillä mies aina nipottaa, jos en tiedä missä avaimeni ovat tai jätän tavaroita mihin sattuu. Luonnekysymys. Tosin voi olla että tyttöjä kasvatetaan enemmän pikkutarkkuuteen ja huolellisuuteen. Monissa perheissä äidit ovat niitä perinteisiä järjestyksen vaalijoita ja tytöt samastuvat heihin.

.Miehet on suurpiirteisiä ja naiset pilkun viilaajia.

Oletteko koskaan lukeneet muumikirjoja? Ja jos, miten ihmeessä kestitte sen hauskuuden, suurpiirteisyyden, hetkessä elämisen mikä niissä on?



Mikä tässä elämässä on niin ihmeellistä että tarvii nipottaa tuollaisista asioista?



Juttu on niin että jokaisella on oma tapansa- jos ei pysty sopeutumaan- on muutettava ITSEÄÄN. Jos valitsee suurpiirteisen puolison- hänet on hyväksyttävä' sellaisenaan tai lähdettävä kävelemään.



Just luin tutkimuksen- jossa oli että suurpiiteisyys mm. ajankäytössä kertoo yleensä ihmisläheisestä tavasta suhtauta- tuollainen niuho ja nipotus taas suorituskeskeisestä asenteesta. ja sitä suorituskeiskeisyyttä ei kyllä kaipaa ainakaan lapse. Eikä sillä parisuhdettakaan hoideta.

yllä kadonneista luottokorteista on vaan vähän pako nipottaa.



Ja lainojen ja vuokrien maksamisesta jne.



On harmittomampaa huolettomuutta ja sitten sellaista joka aiheuttaa vahinkoa ja lisätyötä muille ihmisille. Jos aiheuttaa esimerkiksi omalle puolisolleen lisää vaivaa omalla huolettomuudellaan, reiluuden nimessä se pitäisi sitten ainakin kompensoida auttamalla puolisoaan jossain toisessa hommassa.

Voisi melkein luulla, että ko. ihminen on muutenkin jotenkin laiska ja välinpitämätön. Jotenkin saamaton? Pitääkö paikkansa?

yrittää tasapainoittaa tilanteita joihin sinä reagoit rasittavan vauhkosti?

eikä siinä mikään hötkyily sitten auta. Tavarat löytyy tai ei löydy- en sillä päivääni pilais.

Uskokaa jo, suurpiirteisyys tai huolimattomuus ei oo sama kuin laiskuus tai saamattomuus! Kaikki ei vaan jaksa kiinnittää huomiota pilkunviilailuun. Ja mitä naiviiakaan tuossa sitten on? Ja mitä pahaa muuten on naiviudessa?



Mä tulisin hulluksi jos joutuisin jakamaan elämäni tuollaisten nipottajien kanssa.

jos on huolissaan kadonneistä luottokorteista, niin on pilkunviilaaja? Jos olettaa, että joku toinen tulee ja hoitaa hommat puolesta, on rento elämänasenne?

no minusta tuossa on melkoisen naivia se, että jos hukkaa lompakkonsa, kuvittelee sen löytäjän ottavan yhteyttä ja palauttavan sen omistajalleen. Kyllä nykyaikana on lompakonlöytäjiä, jotka vievät käteisen rahan, vinguttavat luottokortit ja heittävät lompakon menemään.

tili ton yhjennetty ja luottokortti vingutettu tappiin;)