Tsempatkaa gradun tekijaa, kun tyo on viitta vaille valmis. Samperi kun tama loppu on yhta tuskien tieta. Pidanko pienen hermoloman ja rentoudun tekemalla kotitoita

Olisin ehkä vaan halunnut selvemmin ohjaajan mielipiteen. Nyt jokainen asia on oma valinta, ja voi tehdä niin tai näin. Tavallaan siis kaikki käy. Kuitenkin kyseisen maikan arvosteluissa on aika usein otettu selvästi kantaa, mikä ratkaisu olisi ollut paras. Eihän se ohjaaja voi valintoja puolestani tehdä, mutta olisi kai voinut jotenkin keskustella tai jotain vinkkiä antaa. Sen takia on kyllä vähän epävarma olo...ap

Kun lukee omaa tekstiä tulee välillä sellainen olo, että tämähän on alkeellista roskaa ja välillä on ihan ihmeissään että miten mä oon noin hienosti osannut ton muotoilla, mielentilasta riippuen...Nyt on 2 viikkoa siihen kun koko roskan pitäisi olla sisällä ja ei_enää_edes_kiinnosta...mikä on huolestuttavaa kun conclusion vielä ihan keksimättä/kirjoittamatta...Lintsille vaan ollaan menossa ja puuhaillaan mitä muuta tahansa, toivoen että se loppu kirjoittaa itse itsensä jotenkin yllättäen.

Sen jälkeen kirjoitat johtopäätökset kasaan. Sitten pidät viikon tauon ja käyt johtopäätökset ja koko työn kertaalleen läpi ja katsot, että olet kirjoittanut johdonmukaiset johtopäätökset ja vastaat varmasti siihen kysymykseen, jonka olet alussa asettanut tutkimuskysymykseksesi. Pidä huoli myös siitä, että käytät teoreettisia käsitteitäsi johdonmukaisesti läpi koko työn.



Tuo viikon tauko on ihan ehdoton. Saat vähän välimatkaa työhösi. Viikon jälkeen näet sen jo ihan uusin silmin ja se näyttää paljon jäsentyneemmältä kuin se nyt mielestäsi on.



Been (also) there, seen that...



Terveisin,

HT

31.8. oli mun takaraja, joka ei tällä vauhdilla, itseluottamuksella ja inspiraatiolla toteudu. Tekstiä on syntynyt ihan ok vauhdilla, ja se on päivästä riippuen joko ihan huttua tai sitten tosi oivaltavaa. Johtopäätöksiä en ole vielä saanut pakerrettua, koska ei mulla ole niitä... Kaikkihan on jonkun toisen tutkijan sanomaa... Eikä täällä ole Lintsiäkään...

Ei mulla ole kuukautta aikaa! Aiemmin etäisyys helpotti kirjoittamista, nyt pelkään sen hajoittavan kokonaisuuden lopullisesti. Tiedä sitten. Ympäristön painekin kasvaa, kun kaikki odottavat kotiäiti-maisterin lopullista kohtaloa; valmistuuko se nyt koskaan... Muita tavoitteita ei itselläkään ole, paitsi nolottaahan se vähän, jos työ on ihan ala-arvoinen...

Loppu on aina tuskaisinta kaikissa kirjoitusprojekteissa. Vähän aikaa tsemppat vielä niiden johtopäätösten kanssa ja sitten lyöt koko homman pakettiin. Hyvä siitä tulee!

HT

Täälläkin kohtalotoveri.



Mulla on tää viikko ollut lepsuilua. G on kasassa, kirjoittelin vikaa lukua aina silloin kun tuli jotakin mieleen (siis koko prosessin ajan) ja viime viikolla sitten kirjoitin sen " puhtaaksi" . Nyt puuttuu johdannosta napakkuutta ja yksi kartta! Mutta alkaa tosissaan tökkiä. Palautan syyskuussa, siksi nyt tämän viikon annoin mennä harakoille. Huomenna saan g-ohjaajan viimeisimmät kommentit.



Ongelma on pituus, en saa karsittua. Juttua nyt 105 sivua + lähteet ja liitteet. Seassa on 6 kuvaa, eli ehkä n. 100 s. tekstiä. Mutta vielä tulee pari sivua lisää kuitenkin... Olisi voinut vähän lyhyempikin olla.

ja tosiaan välillä tuntuu, että kirjoitan ihan soopaa! Siihen auttaa aina pikku tauko. Nyt tulee siis peräti viikon tauko (olenkin roikkunut täällä av:lla...). Ensi viikolla g näyttää varmaan taas oikein hyvältä ;)



Apu on ollut myös se, että olen jutellut työstä muidenkin kuin ohjaajan kanssa.



t: 9

elävästi tuon tunteen! Kun kiikutin lopullista versioita tarkastettavaksi, olin varma, että se tulee bumerangina takaisin, vaikka ohjaajani oli työlleni jo siunauksensa antanut... Se vaikutti niiiiiin huonolta! Sain siitä kuitenkin magnan, eli ei se voinut ihan surkeakaan olla.



Vieläkään en ole pystynyt avaamaan graduani, vaikka sen valmistumisesta on jo monta vuotta. Purista se loppuun vaan, vaikka ahistaakin, ja yritä saada se pois käsistäsi. Kun olet jättänyt sen tarkastettavaksi, vedä sen kunniaksi perskännit (kuten me teimme yhden toisen graduilijan kanssa) tai tyhjennä ja palkitse itsesi jotenkin muuten. Olet sen ansainnut!!!



Tsemppiä, tuo loppu on koko homman inhottavin vaihe! Kyllä se siitä!