Onko muita, joiden miehellä ei kavereita?
Miehelläni ei ole oikeastaan lainkaan kavereita. Yksi hyvä ystävä on, mutta hänen kanssaan olemme aina tekemisissä pariskuntina vaimonsa kera, ja lisäksi asuvat kaukana. Mitään syytä tälle ystävättömyydelle en oikeastaan keksi, mies on sosiaalinen ja mukava - ainakin mun mielestä. Ei kyllä tykkää käydä baarissa eikä harrasta joukkuepelejä, nämä kai tavallisimmat paikat joissa kavereita saadaan ja pidetään. Opiskeluaikaiset kaverit ovat jotenkin hänellä jääneet ja työkavereiden kanssa ei niin läheinen ole, että viettäisi vapaa-aikaa heidän kanssaan.
Joskus tulee häntä surku, kun ei ole ketään kenen kanssa soitella tai käydä missään, tehdä ns. poikien juttuja. Mulla paljon kavereita ja heidän miestensä kanssa toki tekemisissä tarpeen vaatiessa on, mutta kuten todettu, omat ystävät puuttuvat.
Onko muilla samalaista ja vaivaako se teitä/miestänne?
Kommentit (11)
ei varsinaisesti ole läheisiä ystäviä, kavereita kyllä paljonkin. Mutta ei kuitenkaan sellaista " luottoihmistä" , jolle soitella ja jonka kanssa jakaa asioita syvemmin. Miestä tämä ei kai liiemmin häiritse, meillä on tosi lämmin ja läheinen parisuhde ja pystymme keskenään juttelemaan mieltä painavista asioista.
viesti läks pariinkin kertaan vähän aikaseen...
Mutta siis, mua kyllä välillä surettaa miehen puolesta, itsellä kun on sisaruksia ja hyviä ystäviä jo vuosien takaa, joiden kanssa jakaa elämän iloja ja suruja.
Sä kirjotat ihan niin kuin mun ystävä..
Vierailija:
ei varsinaisesti ole läheisiä ystäviä, kavereita kyllä paljonkin. Mutta ei kuitenkaan sellaista " luottoihmistä" , jolle soitella ja jonka kanssa jakaa asioita syvemmin. Miestä tämä ei kai liiemmin häiritse, meillä on tosi lämmin ja läheinen parisuhde ja pystymme keskenään juttelemaan mieltä painavista asioista.
Ei miehet jaa asioita syvästi..
Ja kyllä, mies on jossakin määrin " tossu" . On siis hirmu kiltti, ei juo eikä käy baareissa. On tosi huomaavainen ja maailman paras isä lapsillemme. Mä olen kyllä se dominoiva persoona meidän suhteessa. Joku voisi siis hänet määritellä tossuksikin.
Ap
Meillä miehellä on yksi ystävä, ja vietämmekin paljon aikaa kolmisin (kyseinen ystävä on sinkku).
Tosin mieheni ei ole järin sosiaalinen noin muutenkaan, joten tilanne ei vaivaa häntä lainkaan.
Me muuten ollaan Espoosta, ja mies soittaa kitaraa(kin) :P
ja mekin espoosta;=) Hän ei kylläkään soita kitaraa. Hän ei pidä ihmisistä joten ei ongelmaa minulle eikä hänelle
miehellä ole sydänystäviä. Vain sellaisia harrastus- ja työkavereita. Itseänsä on asia joskus vaivannut. Nykyään ei enää puhu siitä niin paljon kuin ennen.
kaikki nuoruuden- ja opiskeluaikaiset kaverit ovat jääneet kokonaan. työkavereiden kanssa käy pari kertaa vuodessa saunaillassa mutta muuten ei tapaile heitäkään vapaa-ajallaan. kotonahan tuo aina on jos ei ole töissä tai kuntosalilla...
minun miestäni tilanne ei vaivaa vaan on täysin tyytyväinen elämäänsä. hän ei ole järin sosiaalinen ja viihtyy hyvin kotona oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
kaikki nuoruuden- ja opiskeluaikaiset kaverit ovat jääneet kokonaan. työkavereiden kanssa käy pari kertaa vuodessa saunaillassa mutta muuten ei tapaile heitäkään vapaa-ajallaan. kotonahan tuo aina on jos ei ole töissä tai kuntosalilla...
minun miestäni tilanne ei vaivaa vaan on täysin tyytyväinen elämäänsä. hän ei ole järin sosiaalinen ja viihtyy hyvin kotona oman perheen kesken.
No sittenhän tuossa ei ole mitään ongelmaa! Mutta monella voi olla toisin.
ei varsinaisesti ole läheisiä ystäviä, kavereita kyllä paljonkin. Mutta ei kuitenkaan sellaista " luottoihmistä" , jolle soitella ja jonka kanssa jakaa asioita syvemmin. Miestä tämä ei kai liiemmin häiritse, meillä on tosi lämmin ja läheinen parisuhde ja pystymme keskenään juttelemaan mieltä painavista asioista.