miksi leikki-ikäinen kutsuukin etunimellä?
Ennen lapseni kutsui minua aina äidiksi, mutta nyt on ruvennut kutsumaan välillä etunimellä, ehkä puolet kerroista. Minua se harmittaa, koska minusta on mukavaa, että lapseni kutsuvat minua äidiksi. Olen huolissani että olen tehnyt jotain väärin (vrt. Hellstenin kirja, jossa aikuinen mies kertoo, että kostoksi vanhemmilleen hän lapsena päätti, ettei ikinä enää kutsu heitä isäksi ja äidiksi).
Onko tämä siis normaalia? Lapsi on 3 vee.
Kommentit (4)
vaihe, jossa etunimet huomioidaan. Minuakin yritettiin, mutta kun sanoin, että olen teille äiti, niin se yritys loppui siihen.
Vielä joskuskin jos lapsi puhuu jonkun kanssa minusta nimellä (tai siis tämä toinen kutsuu minua nimeltä) voi lapseni huutaa minua etunimeltä.
Joillekin se kyllä jää tavaksi. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että vanhempia kutsutaan etunimeltä.
Huojensi mieltä, että muillakin on tällaista.
Itse sairastuin vakavasti puoli vuotta sitten ja olen pelännyt, että se on traumatisoinut lastani niin paljon (minun jaksamattomuuteni ja väsymykseni), että hän ei enää halua kutsua etunimellä.
Vaan muille puhui esim että isi ja " Minna" tai vaihtoehtoisesti äiti ja " Juha" .
Varmaan tuntemattomat kuvittivat, että uusioperhe kyseessä... :D
saman tempun teki oma esikoiseni jo aikaisemmin :) Se tuntuu häiritsevän enemmän ulkopuolisia kuin minua. Joskus vähän " kirpaisee" jos on muutenkin heikko hetki mutta normaalisti en enää huomaa koko asiaa.
Se voi olla jopa näppärää, jos lapsi kaupassa/puistossa menee " hukkaan" ja tai on muuten kaukana. Jos se huutaa äitiä niin saa aina tarkistaa onko se nyt mun lapsi. Mutta kun se huutaa etunimellä niin tiedän heti että minua kutsutaan:)