Tuntuuko teistä koskaan tältä että ei ole yhtään mitään ja kukaan ei oikeesti pidä
ja että olo on kuin ois ihan kauheen hirveen näkönen. Että ihan nolottaa kun mies ottaa julkisella paikalla kädestä kiinni ja osoittaa huomiotaan? Mä en voi sille mitään mutta häpeen itseeni monesti syvästi ja tuntuu että kaikki ympärillä on jotenkin minua parempia.
Kommentit (2)
että vanhempani olivat ehkä lahjoneet joitakin ihmisiä ystävikseni, etten huomaisi olevani ihan vammainen... Ettei kukaan voinut ihan oikeasti olla ystäväni, sillä kaikki muut kuin ystäväni tuntuivat pitävän minua ihan kamalana.
Rumaksikin luulin itseäni, ja se harmittaa kovasti, sillä valokuvista olen nyt jälkeenpäin nähnyt, että olinkin aika mukiinmenevä ilmestys ;) (Kamaluudesta ei löydy yhtä kouriintuntuvia todisteita puolesta eikä vastaan, nykyään vain uskon, etten kai ihan niin kamala olekaan)
ap.