Tajusin eilen elämän tarkoituksen!

tällä hetkellä puuttuu kipinä. Yksi lapsi on ja mä haluaisin lisää,mies ei. Onko tää nyt sitten tässä? Ikääkin jo on,mutta onko tämä parasta elämää,mitä voi olla? ap

on jatkaa elämää. Rakkaus tekee siitä mielekästä.

päivän kerrallaan ja katsoo mitä se tuo tullessaan. joskus tarvitsee kovan koulun että lopettaa turhan hötkyilyn ja aloittaa elämisen.

Ei mitään yleismaailmallista tarkoitusta olekaan. Sinun täytyy miettiä, että mitä sinä todella haluat? Eikö sinulla ole muita unelmia kuin lasten saaminen? Toki ne ovat parasta maailmassa, mutta totuus on, että he eivät yksinäisyydeltä pelasta. He eivät pelasta tylsyydeltä eivätkä tuo mielekyyttä elämään enää samassa mittakaavassa aikuistuttuaan.

Vaikka ne lapset kävisivät luonasi kerran viikossa niin silti se tarkoittaisi, että olisit aina 6 yksin tai miehesi kanssa. Siksi onkin tärkeä pitää huolta siitä parisuhteestakin ja niistä ystävyyssuhteista. Ja kannattaa oikeasti miettiä mitä kaikkea vielä elämältä haluaisi.

osittain johtuu siitä, että löysin elämäni rakkauden vasta 35-vuotiaana, toisella yrityksellä. nyt meillä on seesteinen uusperhe ja tunnen itseni todella onnelliseksi, siis todella. rahaa on ihan tavallisesti, ihana koti ja ihanat (no, ei aina) lapset.



joskus oivallus vaatii vaan pidemmän aikaa = )

Elämän tarkoitus ei ole vaan elää sitä itsensä hyväksi. Toiset (esim. jo kuolleet) ovat voineet elää vaan toisten elämäntarkoituksen löytymisen vuoksi.

perheellisenä täysin itsekkäästi... koska haluaa niin??

Ja entäs sitten kun ne halut vaihtelee, nykyajan ihmisillä varsin nopeastikin. yhtenä päivänä haluat lapsia, toisena päivänä keksitkin että omat tarpeet on tyydyttämättä, joten eikun toteuttamaan itseään, riippumatta siitä, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. tätähän tämä nykyajan elämä tuntuu olevan: elämän tarkoitus on se, MITÄ MINÄ HALUAN.