Kamalaa: aloin yhtäkkiä pelkäämään ihan hirveästi että tämä raskaus ei pääty hyvin!! Onko tämä normaalia?

jos sattuu käymään huonosti, et sille voi mitään.



Mutta jos stressaat, hermoilet, pelkäät turhia, aiheutat vain lapsellesi turhia stressihormoneita elimistössäsi.



Kaikilla on aivan varmasti jonkinlaisia pelkoja. Esim. unissa näkee että unohtaa hoitaa vauvaa tms. Kaikki vain valmistaa siihen, että vaistomaisesti hoitaa vauvan tarpeita parhaansa mukaan.

terveitä muksuja eikä kukaan ole kuollu :)



Joten relaa nainen. Ja on totta että yritä hillitä stressaamista vauvankin elismistö stressaantuu.

Tarkoitan siis ihan konkreettisia keinoja. Tuntuu että ajatukset eivät väisty vaikka mitä yrittäisin tehdä. Pitäisikö tästä lähteä johonkin kylpylään ja rentouttavaan hierontaan tms.! :) ap

Mutta kävelyjä herkuttelua shoppailua lukemista jne. Voi olla että tunne menee loppuun asti, mutta voi olla että helpottaa. Ja mikä kettumaisinta. Kun se lapsi on siinä syntyneenä niin jatkat kyttäämistä ;)



Sitä se äidikis tulo teettää. Ite nukuin niin et näin yölläkin vauvan kun silmani avasin jotta yletin kädellä kokeilemaan jotta hengittääkö se :)

Liikuntaa tarpeeksi, kävelylenkkejä, uimista, mamma-jumppaa, saat ajatuksia muualle. Kokeiltu, tehoaa!

Meillä kaikki meni hyvin, mutta ystävän vauva kuoli, vaikka alunperin piti olla toisinpäin. Heillä siis ultrat ym kunnossa ja meillä oli se kohonnut riski, joka ei toteutunutkaan. Me saimme siis terveen vauvan. Tästä opin sen, että ei kannata stressata etukäteen. Ei todellakaan kannata.

En todellakaan halua pelotella. Suurin osa raskauksista päättyy onnellisesti.



Minä kävin ylimääräisissä ultrissa varmistaakseni, että kaikki on hyvin. 4d-ultrassa kävin, että saatiin sydänviat ym. sellaiset karsittua 90% pois. Lääkäri näytti vauvan kaulaa ja sanoi, että tästä näemme hyvin, että napanuora ei ole kaulan ympärillä.



Pariin kertaan sanoin miehelle, että tässä raskaudessa on jotain erilaista. (Meillä on useampia lapsia ennestään.) Minulla todettiin raskausdiabetes. No, se saatiin ruokavaliolla kuriin. Sitten todettiin vauvan olevan perätilassa vielä rv 38. Ajattelin sitten, että se " erilainen" juttu olisi sektio. Vauva kuitenkin vielä kääntyi pää alaspäin.



Vielä samana aamuna, kun en tiennyt vauvan olevan jo kuollut, kävi mielessä nuo kaikki valmiiksi hommatut tavarat. Mitä tekisin niille, jos kävisi huonosti.



Niin siinä sitten kävi, että jouduin synnyttämään kuolleen lapsen. Lääkäri vain totesi, että vaikka nämä ovat äärimmäisen harvinaisia tapauksia, jonkun on ne tilastot tehtävä. Tällä kertaa arpa osui meille. Olimme synnytyssairaan " tapaus maaliskuu" . Siellä on joka kuukausi vähintään yksi tällainen synnytys.



En tiedä helpottaako, jos sanon, että elä tätä hetkeä ja nauti. Jos jotain tapahtuu, murehdi vasta sitten.

Se tietysti helpotti, että vauvan tilaa seurattiin tiheämmin.



Mutta se vaan pitää ymmärtää, että raskaus on kuten elämä itsessään: siinä voi käydä miten vaan eikä etukäteen murehtiminen tee kuin itselle huonon olon.



Terveet lapset muuten tuli.