G: Kumpi on mielestäsi onnellisemmassa asemassa, ateisti vai uskovainen?

Jos uskovaiset ovatkin oikeassa, niin hyvä homma heille. Jos taas eivät, niin kukaan ei kärsi (kun ei siis ole helvettiäkään).

Ateisti taas ei kumminkaan pelastu, jos jonkinlainen jumala olisikin olemassa.



Uskovainen tavallaan pelaa varman päälle. Riskinä on vain se, että kuka uskoo oikein; muslimit, kristityt, hindut...?

Ateistit pohtivat usein hyvinkin tarkkaan omaa suhdettaan uskontoon ja kuolemaan.



Toisaalta uskovaisen riippa on hänen uskontonsa, joka saattaa rajoittaa häntä omannäköisen elämän toteuttamisessa (esim. homojen tapauksessa).



Muuten. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jumala olis niin pikkumainen, että leikkis ihmisten kanssa jotain " olenko olemassa vai en" -leikkiä. Ja sitten tämän leikin perusteella pistäis osan taivaaseen ja osan kadotukseen. Kuulostaa aika lapselliselta jumalalta. Mä ainakin uskon, että jos jumala on, se on moraalisesti vähän korkeammalla tasolla. Kyllä hyvin toisia kohteleva ateisti itsekkään ja julman uskovaisen voittaisi taivaskilvassa. Näin minä uskon.



T:Agnostikko

ja olen pohtinut mainitsemiasi asioita hyvinkin tarkkaan. On harhaluuloa, että uskovaisille kaikki annettaisiin valmiina ja että asiat myös nieltäisiin pureskelematta. Jotkut voivat olla tähän kyllä taipuvaisia, mutta se taas johtuu persoonallisuudesta, ei uskosta. Samat ihmiset ottaisivat mistä tahansa muualtakin ajatukset muiden antamina.

saa ajatella itse ja luoda elämälleen sellaiset puitteet kuin itse haluaa. Ei ole uskonnollisten yhteisöjen painostettavana. Ei tarvitse epäillä jatkuvasti itseään ja omia valintojaan, sillä on vastuussa vain itselleen viime kädessä.



Toisaalta, ainakin minä olen niin vaativainen itselleni, että moni asia on rankkaa. Elämässä täytyy kantaa vastuu omista teoista ja siksi jokainen teko on lasti. Olenkin ottanut elämän ohjeekseni toimia niin, etten vahingoita muita. Silloin tavallaan pelaan " varman päälle" , eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä " kasvottomien ihmisten" tuhoamisesta. Siksi joudun näkemään enemmän vaivaa saadakseni riistovapaata ruokaa, vaatteita ja muita hyödykkeitä. Työlläni on oltava " merkitys" . En voisi kuvitellakaan tekeväni henkkamaukan mainoksia ja tuhlaamiseen kannustavaa markkinointi materiaalia työkseni.



Huh, mikä vuodatus :)



- Ateisti

Nauratti ja paljon, ihanko oikeasti järkevät aikuiset siihen soopaan uskovat?

kansalle ja uskovaisen elämä on tässä suhteessa helpompaa, kun on sopivat päihteet ;).



Ateisti taas näkee elämän selvemmin, ei uskonnon vääristävien lasien läpi.

moni pettyy katkerasti, herää vasta kuollessaan....

Vierailija:

Ateisti taas näkee elämän selvemmin, ei uskonnon vääristävien lasien läpi.

En ole tainnut keskustella monenkaan sellaisen uskovaisen kanssa, joka ei kävisi pohdiskeluja elämänkatsomuksestaan ja uskostaan. Esim. opiskeluaikoinani itseään ateisteiksi mainostavat olivat niitä, jotka eivät koskaan antautuneet juuri mihinkään kännireissuja syvällisempiin keskusteluihin, eivätkä perustelleet ateismiaan muuten kuin " kuka nyt jotain Raamatun satuja uskoisi" -tyyliin... Uskovaiset (uskon suunnasta riippumatta) taas pohtivat näitä asioita paljon enemmän, perustelivat näkemyksiään ja kunnioittivat toisten näkemyksiä.



Tämä on tottakai vain yhden ihmisen kokemus, mutta ihmettelen vain sitä, että niin moni väittää juuri päinvastaista.

Joskus jaksoin uppoutua myös niihin kännisiin " kädenvääntöihin" . Nykyään pidän niitä todella noloina ja rasittavina. Ne eivät juuri koskaan ole kovinkaan syvällisiä tai filosofisia. Tosiuskovan kanssa on ihan turha keskustella, koska uskonnon perusteluiksi tarjotaan lähes aina kehäpäätelmiä Jamalasta, maailmansynnystä yms. Joissa todetaan: Maailma on jumalan luoma, siis jumala on olemassa, ihmisen pitää uskoa jumalaan, koska maailma on jumalan luoma. Lisäksi olen saanut perusteluiksi uskolle, " koska niin on" , " mä tunnen sen" , " sä et ole vielä löytänyt sitä" , " sun pitää vaan uskoa" - tyyppisiä kommentteja. Siis mun kannalta ihan turhia keskusteluja.

Tietenkin kuoleman jälkeistä elämää ajatellen (jos sellainen on) uskovainen on onnellisemmassa asemassa.

Hän ei ole koskaan täysin yksin.

Perustele myös, miksi uskot jonkun olevan täysin vapaa ulkopuolisten ihmisten, yhteisöjen tai kulttuurien " opetuksesta" .

ei tarvitse pelätä miten käy kuoleman jälkeen: kuolen pois vaan, enkä sitten tunne enää mitään, olin sitten ollut hyvä tai paha.



Myös lapseni kuoleman voin hyväksyä biologisena ja lääketietellisenä asiana, että osa luonnollisesti lapsista sairastuu vakavasti ja kuolee, osa paranee. Mutta en voisi hyväksyä että jossain joku korkeampi " äijä" olisi päättänyt että tapetaanpa nyt tuosta perheestä lapsi!

ajattelis kovinkaan syvällisesti. Raaka peli ja monttuun vaan ajattelee ateisti.

Iiih, kuolen nauruun! Että ateistit ei sitten osaa ajatella syvällisesti?! Voi elämä, mikä neropatti siellä taas... :D

Ateisti vain luulee kuolevansa pois, vaikka totuus voi hyvinkin olla toinen. Jos näin on ja hän on eläessään hylännyt Jumalan, hän menettää kaiken. Jos taas uskovainen odottaa pääsyä taivaaseen mutta kuoleman jälkeen ei olekaan mitään, ei hän sitä pysty enää olemattomuudessaan suremaan!