Nyt kun imetys on loppunut, niin en voi käsittää miksi suhtauduin siihen ennen niin fanaattisesti.

Olin vielä pari kk:tta sitten yksi niistä imetyshirmuista, jotka tuomitsevat kaikki korvikemutsit ja vouhottavat imetyksen hyödyistä. Nyt kun olen lopettanut imetyksen (tai oikeastaan vauva 11 kk itse lopetti sen), niin en voi ymmärtää mikä minua oikein vaivasi ennen. Hormonit vai täydellisen äitiyden tavoittelu? Aivan varmasti niistä korvikevauvoista tulee ihan hyviä yksilöitä. Tietysti olen edelleen sitä mieltä, että imetys on hyvä juttu ja äidinmaito imeväisikäisen ensisijaista ravintoa. Mutta myönnän: mulla meni vähän överiksi tuo imetysvouhotus ja pyydän anteeksi niiltä korvikeäideiltä, jotka niin kovin sanoin tuomitsin.