Lue keskustelun säännöt.
On meitä äitejäkin moneen lähtöön. :)
28.07.2007 |
Minä olen turhantarkka pilkunnysvääjä, joka ei vienyt alle 2-kuista vauvaa edes ruokakauppaan. Noin 4 kk vanhaksi kannoin vauvaa liinassa, jossa hän myös nukkui päiväunet. Täysimetin puolivuotiaaksi, ja imetän edelleen 2,5-vuotiastani. Alle 2-vuotiaasta lapsestani en uskaltanut/halunnut olla erossa oikestaan hetkeäkään, ainakaan suihkua pidempää aikaa. Enkä tietenkään tupakoi tai juo lasten nähden, ja varjelen lapsia myös muiden tupakansavulta. Esikoinen taas valittaa, ettei kenenkään äiti ole niin tarkka elokuvien ja pelien ikärajoista kuin minä. Moni sanoisi, että ihan hysteerinen äiti.
Sitten taas tänään seurasin vierestä erästä toista äitiä, joka nukutti muutaman viikon vanhaa vauvaansa karmeassa tupakansavussa (omassa ja toisten), toisessa kädessä oli olutpullo, hän ei imetä enää ja yökylässäkin lapsi on jo kerran ollut. Isompi lapsensa saa pelata/katsoa telkkarista suunnilleen mitä tahtoo, ja hän on myös juonut kahvia päivittäin 1-vuotiaasta asti. Muutenkin ruokavalio on ihan toisenlainen kuin meillä, meillä kun ei lapset saa sokeria/valkoisia jauhoja kuin hippusen, eikä limsaa kuin ehkä pari kertaa vuodessa.
Onkohan sellaista täydellisen keskivertoa äitiä olemassakaan, joka pitää lapsistaan erittäin hyvin huolta, mutta ei missään nimessä ole mikään turhantarkka nipottaja?
Kommentit (12)
Mä elän niinkuin elän en niinkuin muut. Enkä edes muitten mielipiteitten mukaan. Sitä mieltä olen vaikka joku luulee olevansa täydellinen ni sitä ei ol kukaan! En edes minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtuu tuohon väliin. Eivät siis ole mitään ylisuojelevia hysteerikkoja tai ihan väinpitämättömiä lapsiaan kohtaa. Toki näitä mainitsemiasi tyyppejäkin löytyy.
En minäkään halunnut olla erossa lapsesta, mutta myös miehelleni oli tärkeä olla hänen kanssaan kahdestaan aina välillä eikä minulla mielestäni ollut oikeutta sitä kieltää.
Imettänyt olen suositusten mukaan, esikoista 4kk täysin ja 12kk osittain. Tätä kuopusta 6kk ja 12kk.
Vauvoja nukutin vaunuissa, sängyssä, sylissä, kopassa... Ikinä ei tupakansavussa tms., mutta kylässä käytiin vauva-aikana ja yöunillekin saatoin laittaa ja kantaa nukkuvana autoon.
Kauppoihin ja kylään vein noin 3vko iästä.
Isänsä kanssa lapset on olleet ihan vauvasta lypsymaidon turvin jos mulla on ollut menoja. Yökylässä esikoinen oli 1v. iässä ekan kerran, sen jälkeen noin pari yötä vuodessa. Kuopus ei vielä kertaakaan.
Alkoholia juon sen 1 annoksen jos juon, siis lasten ollessa kotona. En siis muutenkaan joisi enempää.
Pelejä en anna vielä esikoisen pelata konsoleilla tai tietokoneella, hän on 4v. Lastenohjelmissa olen nyt joustanut ja saa jo katsoa Prätkähiiriä...
Mitähän vielä?
Ei sinulla ainakaan itsetuntoa ole jos pitää tänne tulla satuilemaan.
Huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mielestani olen hyva aiti, tuskin kuitenkaan taydellinen.. TAYDELLISIA aiteja en usko etta on olemassa- meita keskivertoja varmasti on vaikka kuinka
Onkohan sellaista täydellisen keskivertoa äitiä olemassakaan, joka pitää lapsistaan erittäin hyvin huolta, mutta ei missään nimessä ole mikään turhantarkka nipottaja?
[/quote]
itsekin sijoitun tuohon väliin. Ja olen siitä hyvilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En minäkään halunnut olla erossa lapsesta, mutta myös miehelleni oli tärkeä olla hänen kanssaan kahdestaan aina välillä eikä minulla mielestäni ollut oikeutta sitä kieltää.
Mies on hoitanut molempia lapsia enemmän vasta kun he ovat täyttäneet 2 vuotta, siihen asti lastenhoito on ollut enimmäkseen minun hommaani.
Ja olen kyllä neuroottinen, sen myönnän.
Meillä esim. ei nuorimmainen itkenyt kertaakaan paria minuuttia pidempään ensimmäisinä kuukausinaan. Ei se kerinnyt....
Nyt sitten pian 3-vuotiaan kanssa onkin ollut opetteleminen, kun on pitänyt harjoitella nukkumaan omassa sängyssä ilman, että äiti on tissinsä kanssa vieressä heti kun hän vähän inahtaa.
ap
Et sitten löytänyt vastakohdaksesi kuin äärilaidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaan että huomaa olevansa neuroottinen. Hänhän on hoitanut/kasvattanut lapsensa tavalla jolla moni pääsisi pätemään täällä Täydellisenä Äitinä.
Harva ihminen voi myöntää olevansa jollain tapaa väärässä tai toimineensa väärin. Tai olemaan tuomitsemasta muita. Tällä palstalla varsinkaan;)
Imetin 4 kk täysimetystä ja osittaista 1 v 3 kk.
Isänsä on kyllä hoitanut häntä tiivisti alusta asti. Tottakai! Mikä isä se sellainen on joka ei hoida omaa lastaan yhtä tasaveroisesti kuin äiti.
Ja imetys ei ole este sille, että isä voi hoitaa lasta.
Tuttipullot ei meillä ole ihan alun jälkeen olleet käytössä. Tissipoika.
En vieroittanut tissistä, lopetti itse.
Nukuimme pitkään enimmäkseen perhepedissä, jo sairaalassa poika nukkui jomman kumman vieressä, olimme perhehuoneessa.
Nyt poika 1 v 4 kk ja nukkuu enimmäkseen omassa sängyssä meidän sängyn vieressä.
Alle vuoden ikäisenä söi enimmäkseen purkkiruokaa ei huolinut alkuun omatekoista.
Nyt on pitkään syönyt pääosin samaa ruokaa kuin mekin.
Yritän varjella hampeja herkuilta eli ei juo mehua, juomana maito, vesi, piimä. On saanut maistaa mehua ja jopa limsaa, mutta ei muuten ole käytössä.
Makeaa saa jos olemme kylässä ja siellä tarjolla tai vastaavasti meillä vieraita.
Kohtuus kaikessa! :)
Ulkoilut, kaupassa käynnyt, kyläilyt sun muut aloiteltiin ehkä reilun parn viikon ikäisestä.
Olen absolutisti enkä polta. Samoin mies.
Mut mulle tuli tunne et ap jotenki haluaa kiillottaa sädekehäänsä? Ei meillä, tai mun ystävien kotona, myöskään ole ihan kamalaa.. Ei meilläkään lapset tietokoneella pelaa, ei edes 7v pelaa kuin kerran, pari vuodessa. Eikä kukaan lapsi katso tv:stä kuin Ylen ohjelmia. Eikä ollenkaan joka pvä. Mutta musta se on normaalia. Ap vaikutti oikein oikein hyvältä äidiltä, mut mua ahdistaa aina jos jonkun on pakko korostaa sitä miten paljon parempi on kuin joku toinen, oli kyse sit äitiydestä tai mistä vain. Ei kukaan meistä oikeasti ole parempi kuin toinen.. Miksi edes olisi??