Kaunis kiltti lapsi = ei kutsuja treffeille

Ja vinkkinä; yleensä kun kokoonnutaan äiti-lapsi ryhmiin, on ajatuksena puhua äitiydestä ja lapsista. Samoin kun jos mennään koirakerhoon, on oletettavaa että koirista puhutaan. Ja vastaavasti jumpassa jumpataan. Jne. Tämän kaavan tajuaminen helpottaa hirveästi elämää, usko pois.

Sanot pikkulapsia rumiksi ja huonokäytöksisiksi ja vaikka mitä ja samalla kehut itseäsi ja omaa lastasi ja olet 100% varma että sinussa ei voi olla vikaa ja että olet mukava ihminen. Miksei kukaan sitten tahdo olla kanssasi? Jokin tässä ei nyt täsmää...

Jos minä tahtoisin eroon jostakin ihmisestä omassa lähipiirissäni, tekisin sen niin hienotunteisesti kuin mahdollista. Esim. sanoisin jotain tyyliin että tuntuu vaikealta nähdä kun joutuu vertaamaan meidän mukuloita teidän ihaniin lapsukaisiin. En tietenkään menisi päin naamaa laukomaan, että olet maailman typerin ja itserakkain ääliö, älä enää yritä tunkea meidän luoksemme!

Ja että kiltteys kaksivuotiaalla on kasvatuksen tulosta, kun kerran vauvana sama lapsi oli vilkas ja vaativa! Kaikkea sitä kuulee! Voin kertoa, että meidän keskimmäisellämme oli vauvana todella paha koliikkia ja hänen hoitonsa oli äärimmäisen raskasta ensimmäisen vuoden. Nyt 2-vuotiaana hän käyttäytyy valtaosan ajasta kuin enkeli. Ja nyt tulee se jymyuutinen, tämä ei todellakaan johdu kasvatuksesta! Lapsen kehitys kulkee kausittain ja nyt on menossa suvantovaihe. Nautitaan nyt tästä, sillä pian tulee uhma ja sitten taas myrskyää.

Onnea omaan kasvatusurakkaasi! Muista ottaa rennosti äläkä tuomitse kaikkia ympärilläsi, sillä useimmiten myöhemmin hävettää... ;)

Nimim. kerran itsekin yhden taaperon äitinä ollut, sittemmin paljon elämästä oppinut

Vierailija:

reilu 2v tarkempaa ikää en viitsi laittaa kun joku voisi tunnistaa mut ;-) enkä halua pahaa kellekään siinä porukassa.

Mä tiedän etten ole inhottava ihminen ja kyse todellakin on vaan tuosta että lapseni on kiltti (vauvana oli aika vaativa) ja nätti. Ja tuo kiltteys on tosiaan enemmänkin ehkäpä juuri kasvatuksen tulosta kun tosiaan vauvana oli aika vilkas ja vaativa ;-)

eikö muut äidit halua puhua muusta kuin lapsista? Vauvoista kai puhutaankin koko ajan? En todellakaan keskeytä juttuja allergioista ym, mutta puhun muustakin kiinnostavasta kuin lapsestani.

Ap

No, mun pointtini on hämärtynyt tässä matkalla... Eikö tosiaan kellään muulla oikeasti ole vastaavaa kokemusta siitä että syritään lapsen takia? Siis siksi että lapsi on toisenlainen kuin muitten? Voisin kuvitella että jos jonkun lapsi on todella viisas, osaa esim lukea jo 3v niin muut äidit ovat kateellisia. Jatkuuko suhteet silti samanlaisina? Tahtoisin ehkäpä siis " vertaistukea" siinä että miten olette toimineen. Oletteko katkeisseet välit vai mitä?



Ap

Luulen että vika on jossain muualla, joku on vaan keksinyt tekosyyn kun ei ole suoraan kehdannut sulle sanoa.

että jos lapsesi on kerran niin täydellinen. Niin ehkä muut eivät vain jaksa seuraasi.





Meillä on vilkast, vähän turhankin vilkas lapsi. Ja ei sitä puistoon viitsi pyytää kamalan rauhallisia kavereita kun ei leikit onnistu.



Meillä tyttö on 3v ja paras kaveri on puolivuotta vanhempi poika. He leikkivät sen verran rajusti ja vauhdikkaasti että hitaammat jäävät jalkoihin. Ja sitten ei ole kellään kivaa.



Eikä kyse ole siitä etteikö osaisi käyttäytyä. Osaa kyllä tarpeentullen. Mutta silloin kun mennään leikkimään saa lapsi riehua.



Minä en halua joutua kieltämään lasta kiipeämästä kiipeilutelineeseen vain sen takia että kaveri ei osaa ja uskalla ja tulee pahamieli.



Joten mielummin leikitään tasavertaisten kavereitten kanssa jotta lapseni saa toteuttaa itseään ja leikkiä täysillä.