Ruokailu SHOW
Eli ongelma koskee ruokailua ja varsinkin aamupalaa. Tilanne siis tämä:
Meillä syödään aamupalaksi puuroa ja sitten kun sen syö niin leipää makkaraa ja hedelmiä. No nyt tyttö on päättänyt olla syömättä puuroa jo jonkin aikaa ja minä olen sitten määrännyt että jos ei syö puuroa ensin ei syödä muutakaan vaan sitten pois pöydästä.
No nyt olen alkanut miettimään että onko muita sellaisia jotka pitää tiukasti kiinni että sitä syödään mitä tarjotaan vain annatteko kaikkia mitä lapsi vain syö voisin antaa jugurttia ja leipää jne... mutta kun en haluaisi että lapsi alkaa pompottaa ja saa kaikkia ja vähän vain maistaa....siis en tiedä pitaisikö antaa sitten vaan sitä leipää vai pitää kiinni että jos ei syö puuroa niin sitten ei syödä mitää( oonko ihan kauhea äiti jos toimin näin)
Kertokaa vinkkejä miten teillä toimitaan jos lapsi ei syö sitä mitä tarjotaan???
Kommentit (6)
Ajatella, jos itse söisit joka ikinen aamu puuroa? No ehkä syötkin mutta lapsi varmasti kyllästyy siihen. Jospa kokeilisit antaa aamupalaksi leipää, mysliä, viiliä tai muuta ja unohtaa puuron hetkeksi. Meidän vajaa 3-vuotias syö tällä hetkellä parhaiten illalla ja aamulla leipää. Turha kiusata itseään moisella asialla:)
Minä ainakin kysyn usein aamulla pojalta, haluaako puuroa vai leipää tai leipää vai mysliä jne. Ei minusta ole mitenkään väärin antaa lapsen päättää parista vaihtoehdosta.
Meillä on ollut sellasta puurolakkoa ajoittain. Poika on nyt 1 v 9 kk. Olen sitten antanut jotain muuta terveellistä niinä aikoina kun puuro ei oo maistunut: Weetabixia, leipää, muroja tmv. Sitten ollaan taas kokeiltu puuroa jonkun viikon päästä ja taas on maistunut. Eli meillä on ollut ehkä pikkasen pehmeempi linja, enkä usko että vielä ainakaan on merkkejä varsinaisesta pompottamisesta. Oon huomannut kyllä sen, että jos (lähinnä sillon kun ollaan kylässä) pöydässä on monenlaista tarjolla, niin kyllä silloin on aika mahdotonta kieltää ottamasta niitä makeita keksejä tmv. Sitten kun ollaan kotona ja pöydässä ei ole kuin sitä sallittua ruokaa, niin kaikki sujuu paremmin.
Eli siis, ehkä voisit kokeilla antaa puuron tilalta oma-alotteisesti välillä tilalla muuta, mutta ei niin, että siinä tilanteessa lapsi saa huutamalla tahtonsa läpi. Tää on vaan ehdotus ja riippuu varmaan papsen iästäkin. Et oo varmastikaan julma äiti, vaikka puuroa päättäisitkin antaa kaikesta huolimatta..
on ylipäätään ruokailun kanssa hyvin vähän ehdottomia sääntöjä, oikeastaan niitä on kaksi: Kaikkea pitää maistaa mutta mitään ei ole pakko syödä. Tämä siksi, että muistan itse vielä kolmekymppisenä miten kamalaa oli istua tuntitolkulla sen kammottavan maksalautasen ääressä päiväkodissa kun kaikki muut lapset jo leikkivät ulkona. Olin itse huono syömään, eikä se ainakaan pakottamalla parane.
Meillä aamiainen vaihtelee, välillä menee puuro, sitten viili, kohta taas jogurtti jne.
Poika on 3 vuotias, todella hoikka. Joskus ruokaa menee hyvin, joskus taas on kausia, että tuntuu elävän pyhällä hengellä.
Herkuja meillä saa, vaikkei olisi syönytkään, jos muut niitä syövät. En ole huomannut sen vaikuttavan muihin syömisiin.
Ylipäätään en ymmärrä miksi siitä syömisestä pitää tehdä niin suuri numero, syömisen pitäisi olla nautinto ja kivaa, ei tuskaa ja tappelua!
teet vain lapsellesi mielikuvan puurosta, että on jotain " pakko pullaa" . Mielummin teet niin, että jos ei syö puuroa niin ei syö. Ei kannata sanoa, että ensin puuro sitten leipää. Silloin puuro on joku pakko syötävä ennen herkku leipää.
Itse annan välillä puuroa ja välillä leipää. Jos ei puuro maistu, niin sitten seuraavaksi on lounas tarjolla. Ei itsellekään aina aamupala maistu. eri asia tietysti olisi, jos lapsi ei todellakaan tykkäisi puurosta, en silloin sitä väkisin yrittäisi tarjota.
Muutenkin ruuan suhteen kannattaa pysyä ns. normaalina, siis, että ei käytä jostain ruuasta, että sitten kun syöt tämän niin saat sitä. Esim. jälkiruuasta. Tarjoaa lapselle monipuolista ravintoa, ja lapsi syö sitten sen minkä syö. Ei kannata asiasta numeroa tehdä.
eli meillä toimitaan juuri samalla tavalla! Vaihtelen välillä puuromerkkejä laatuja (kaura-, riisi- neljänviljan-, vispipuuro jne.) Ja jos on ollut muutama kerta peräkkäin että meidän pian pari vuotias lapsi kieltäytyy syömästä. Niin seuraavalla kerralla laitan lautaselle vain pienen annoksen jolloin lapsi syö sen paljon paremmin mielellään ja saa sitten leipää päälle.
Minä olen hoitopaikassa lapsuudessa 7v joutunut syömään joka ikinen arkiaamu neljänviljan puuroa. En tykännyt sen jälkeen enää puurosta. Ja vasta aikuisiällä aloin uudelleen syödä useammin puuroa. Enää ei ole mitään kammoa. Nuoruudessa söin sitä vain silloin tällöin, sokerilla kuorutettuna:) Eli voihan siihen tulla vähän kammokin. Hoidossa tosin ei saanut leipää tms jos söi puuronsa. Oli vaan syötävä tai oltava nälkäisenä.
Ja mun mielestä lasta ei tietenkkään saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi. Vaan se on täysin vapaaehtoista. Saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta jos lautanen tulee tyhjäksi niin vasta sen jälkeen nälkäiseksi jäänyttä mahaa täytetään leivällä.
Tiedoksi että kiinassakin syödään perinteisesti aina joka ruualla riisiä alle niin että maha täyttyy ja sitten se vähäisempi ja kalliimpi herkku eli liha+kastike, syödään päälle. Eli näin toimiva milljoonat ihmiset kasvattaessaan lapsia. Eli Annora, et ole kauhea äiti! :)
Meillä ei ainakaan syötäisi mitään muuta ruokapäydässä kuin lapsenherkkuruokia, jos lapsi saisi päättää itse paljonko saisi syödä mitäkin. Esim meillä lapsi ei saa maitoakaan, jos ei ole syönyt ensin ruokaansa. Ruokajuomana on vesi. Muuten maitoa juodaan ainakin 4dl ja sen jälkeen ei enää ole nälkä ja mahaan ei oikeasti mahdu mitään! Ruokapöydässä kun lisäke tuorekurkku on lemppari, niin menisi varmaan kokonainen kurkku päivässä, ja muu ruoka jäisi syömättä, jos lapsi saisi halutessaan ennen pääruokaa kurkkua lautaselleen. Eiköhän tämäkin vaihe ole ohi menevää, ja asioista voidaan sopia erilailla kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtää enemmän. Kuinka vanha lapsesi on Annora?
Jos lautasella on sellaista ruokaa, josta tiedän lapsen pitävän, on annos syötävä. Sen jälkeen saa jälkiruokaa jos sitä sattuu olemaan, mutta en sen ihmeemmin harrasta lahjomista. Sanon, vaan että ei jaksa touhuta ja kiukku tulee helpommin, jos on nälkä. Meidän lapset liikkuu paljon ja mielestäni aikuisen tehtävä on huolehtia tankkauksesta. Inhokkiruokia ei ole pakko syödä, mutta toivon, että maistavat. Sitkein istuu joskus puoli tuntia pöydässä, mutta kun toiset lähtevät leikkimään, alkaa lautanen tyhjentyä.