milloin kolmas lapsi

2 ekaa on niin isoja eikä tarvitse enää jatkuvaa huoltoa. Uskoisin että vähemmän mustasukkaisuuttakin noin. Kuopus saa rauhassa olla pienin.

Meillä lapset syntyneet 10/04 ja 07/06 ja yritetään parhaillaan kolmatta.

Me ollaan toivottu kolmea lasta jostain hamasta suhteemme alusta asti. Kaksi lasta saatiinkin peräjälkeen, ikäeroa pojille tuli 1v8kk.



Kolmaskin olisi voinut tulla likimain samaan syssyyn, mutta kahden kanssa olikin aika raskasta koska kuopuksemme ei ole ollut mikään helppo tapaus.



Päätimme pitää väliä ja jätimme asian hautumaan ajatuksella " ehkä joskus, tai sitten ehkä ei enää" .



Isompien kasvaessa elämä kävi helpommaksi. Nyt kun pojat ovat reilu 6v ja kohta 5v niin odotamme kolmatta lastamme syntyväksi alkusyksyn aikana. Tätä kolmatta tuli pohdittua paljon enemmän kuin kahta ensimmäistä. Vieläkö sitä tosiaan viitsii ja jaksaa? Hulluko sitä on kun tähän maailmaan vielä lisääkin lapsia haluaa saattaa? Päädyimme siihen, että kyllä me varmaan ollaan hulluja ja tykätään lapsista niin, että enemmänkin kuin kolme voitaisiin tehdä jos olisi parempi tukiverkko olemassa.

Lapse 4v ja 2.6v ja kolmosta tekisi jo mieli, mutta jotenkin järki sanoo että vuosi kaksi vielä niin sitten mutta jotenkin ei jaksaisi odottaa. Nyt kun tekisi olisi sillä vielä leikkikavereita, mutta myöhemmin joutunee olla yksin, kun vanhin on koulussa ja toinen jo kerhoissa ym. Helpomapaahan se itselle olisi odotaa että nämä kaksi elävää olisi vähän vanhempia, mutta mikä tässä maailmassa nyt niin järkevää on?!?

Mietittiin että ei enää tahdota aloittaa alusta sitten kun lapset on isompia, mieluummin kertarytinällä pois alta. Rankkaa tulee varmasti olemaan ja nyt on haalittu siivooja, lastenhoitopalveluja ym. arkea helpottamaan (meillä ei ole tukiverkkoa). Äkkiähän tuo pikkulapsiaika on ohi.

tä nyt meillä on 6v ja 4v.. niin ehkäpä syksymmällä voisi alkaa yrittää ja vauva tulis jos / kun on tullakseen.. toivon mukaan saisi olla molempien isompien koulunaloitusajat kotosalla ja pikkuinen 3v asti kotona.. mutta eihän sitä tietty koskaan tiedä, kuinka käy.. toivossa on hyvä elää =)