Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen LIHAVA, MUTTA LAPSENI
27.07.2007 |
ovat hoikkia. En halua lapsilleni samanlaista elämää kuin itselläni nuorena on ollut.
Lapsieni painot ovat menneet valitettavasti reilusti nollakäyrän alapuolella. Jopa niin että nuoremmalle annettiin öljyä hetkellisesti kun painoa ei tuntunut tulevan riittävästi. Molemmat ovat aina syöneet hyvin.
Ja uskokaa tai älkää meillä ei juoda limpsoja
ei syödä sipsejä tms kuin korkeintaan 3 kertaa vuodessa.
Lapset eivät saa juurikaan leivonnaisia
Karkkia ostan joskus miestä varten (on reilusti alipainoinen) Lapset saavat vuoden aikana suurinpiirtein 1,5-2 pussillista karkkia.
Jäätelöä saavat jonkin verran kesällä
Pikaruokaa (mäkkärit sun muut) syödään maksimissaan 8-10 kertaa vuodessa
Leivänpäälliset ovat luokkaa broilerinfile
Koskaan en osta kuin paistijauhelihaa
Salaattia on ja sitä syödään ruoan kanssa.
Nyt on alkanut vanhimmalle lapselle tulemaan " mahamakkaraa" ja yritän huomaamatta pitää silmällä lapsen syömisiä. Kohta teini-ikäistä ei ole helppo valvoa.
Olen aina hämmästellyt sitä kun tutuilla on kaapit väärällään keksejä karkkeja ym. ja niitä lykätään lapsille vähän joka välissä ja " tuupataan" niiden avulla jopa lapset pois jaloista. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta miksi ehdointahdoin lihottaa lasta jo vuotiaasta alkaen?
Joskus ihmiset ihmettelevät kun meille ei mielellään saa tuoda makeisia tms. lapsille, mutta jostain kumman syystä lapset ovat meilläkin edelleen hengissä ilman herkkuja.
Tämä vuodatus siitä syystä että kovasti tällä palstalla on keskustelua ylipainosta.
Itse olen vakavasti ylipainoinen, enkä pidä siitä lainkaan. Nuorena olin pitkiä jaksoja sairaalassa tutkimuksissa ylipainon takia ja syykin löytyi, muttei silti ole kiva kantaa läskejä.
Toivon noiden täydellisten (jotka jaksavat ylipainoisia jatkuvasti haukkua) miettivän hetken ettei kaikki ole niin musta-valkoista. Kaikesta huolimatta mieheni näyttää haluavan olla kanssani ja kun siihen lisään terveet lapset ja loppujen lopuksi hyvän elämän, asiani ovat ihan hyvin.
Kommentit (6)
Ei teinillä ole helppoa jos äiti vahtaa mitättömiä mahamakkaroita ja laskee jokaisen suupalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei niihin laiteta sokeria (niinkuin ei koskaan ole laitettu) ja " vahvempi" ruoka syödään päivällä ei enää illalla (silloin on iltapala).
Mies näistä asioista lipsuu, koska hänen ei tarvitse ruokamääriään koksaan painonsa vuoksi tarkkailla.
2. Aineenvaihdunnallinen sairaus. Toki ei tarkoita etten PYSTYISI laihtumaan. Olen laihduttanut elämäni varrella ja pysynyt huomattavsti hoikempana kuin nyt, mutta se 900-1000 kCal pitäminen ei niin helppoa ole. Sillä sain itseni pysymään kutakuinkin kuosissa. 1200-1300kCal söin sillin kun 5-6 kertaa viikossa pyöräilin 25km ja soudin kilpaa (on yllättävän raskas laji)
Kirjoitat asiaa ap. Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja olemme mieheni kanssa lihavia. Emme missään nimessä halua opettaa tulijalle vääriä ruokatapoja ja nyt on pakko opetella itsekin uudestaan ravitsemuspuoli. Minulla tavoitteena että samalla saan itseni kuosiin kun lapsi kasvaa. Tai siis onhan tässä oltava se omakin tahto mukana eikä vain tilanteen tuoma pakko. Raskauskiloja ei ole ja jotenkin tuntuu että siitä olis helppo jatkaa sitten eteenpäin.
Ei makeaan saa suhtautua LIIAN torjuvasti. Se on osa normaalielämää siinä kuin rasvakin, kyllähän teini-ikäiset viimeistään sen jo hoksaavat kun liikkuvat yksin kodin ulkopuolella. Ettei esikoisellasi olisi jo jonkin sortin syömishäiriö? Puhutko heidän kanssaan siitä, miksi itse olet lihava? Entä siitä, miksei teillä syödä makeita herkkuja?
Sitten isi syö karkkia salaa mutta lapsille ei anneta... Kyllä ne tietävät kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Vanhin lapsi ei ole vielä teini-ikäinen, mutta hyvää vauhtia menee kohti.
En säännöstele hänen nähtensä rasvaa leivällä. Teen esim. ilta- ja aamupalat kuten olen kaikille tähänkin saakka tehnyt. On helppo siinä tilanteessa olla laittamatta liikaa rasvaa.
Siis millä tavalla lapsellani olisi syömishäiriö?
Anteeksi kovasti, mutten ymmärtänyt miten tämä näin vääristyi?
Ellei meillä yksinkertaisesti ole herkkuja nyt eikä ikinä ole ollutkaan, miten niitä kukaan voi kaivata?
Lapseni ei oikeastaan edes pidä leivonnaisista, yhtä lajia vohvelia huolii, ei tykkää lainkaan suklaasta, lakritsi ja jotkin harvat hedelmäkarkit kelpaavat. Lakritsaakaan en voi aina edes ostaa, sillä gluteenitonta lakua ei joka kaupasta löydy.
Jäätelöstä kelpaa ainoastaan lakritsi ja joskus suklaa.
Limpsoista kelpaa nykyään vain sprite ja fanta.
Olipas kovin perusteellinen tilitys.
Meillä on kelvannut lapsille herkkuina vatut ja mansikat (ympäri vuoden saavat pakkasesta) ja niihin ripottelen ihan vähän hedelmäsokeria. Jos saavat valita vaikkapa pullan ja vattujen välillä, ei tarvitse miettiä kummat kelpaavat.
Mieheni syö karkkinsa vain istuskellessaan illalla telkan ääressä, jolloin meillä on jo lapset nukkumassa.
Koko kirjoituksen takaa-ajatus oli se että vaikka itselläni on huomattava ylipaino,e i sitä tarvitse lapsilla olla. Luojan lykky, ovat näyttäneet perivän isänsä suvun ruumiinrakenteen.