Lue keskustelun säännöt.
Tankkaamattomuuden vielä ymmärrän, mutta entäs naiset, jotka eivät edes AJA?!
24.07.2007 |
Vaikka siis on ajokortti. Uskomatonta rahan ja taitojen tuhlausta ja toisten vaivoina olemista. Mutta kukin tyylillään...
Kommentit (13)
mutta entäs sitten? Miten se kenenkään muun ongelma on kuin meidän? (Tai ei se kyllä meillekään ole mikään ongelma.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko kallis auto??? Se on vaan peltiä, siinä on vakuutukset.
Vierailija:
Mä ajoin pari vuotta kun olin saanut kortin (isän autolla), mutta sitten muutin opiskelemaan, ja siinä sitä vierähti useampikin vuosi ilman autoa... Aloin arkailla ajamista, ja en sitten mieheni (melko kalliin...) auton rattiinkaan heti alkanut hinkua. Ja vierähti taas muutama vuosi. Ja tulin entistä aremmaksi. Nyt meillä on kaksi pientä lasta, ja luontevasti se menee niin, että minä menen lapsista huolehtimaan takapenkille ja mies ajaa...Ja olen siis kotiäitinä, enkä tarvitse autoa menoihini (hyvät julkiset kulkuvälineet).
Mutta kyllähän tämä harmittaa. Että jos tuleekin tilanne, että olisi pakko ajaa. Olisin ihan pulassa. Sillä isän vanhalla autolla, jolla aikoinaan ajelin, kyllä osaisin ajaa, mutta tuo miehen uusi auto... no thanks!
Mutta sitten kun joskus alan taas ajaa, niin kyllä mä jossain ensin treenaan - että ei mua tarvitse sitten pelätä..! ; )
mä tiedän monta miestäkin jotka ei aja!
Ne asuvat kaupunkien keskustojen lähellä tai hyvien bussireittien varressa (ja jotkut vanhemmat ihmiset ihan maalla kaukana mistään) ja jotenkin ne onnistuvat käyttämään näitä julkisia kuljetusvälineitä ja takseja. VÄittävät vielä, että säästävät siinä ison kasan rahaa ilmakehän lisäksi...
Vierailija:
Mä ajoin pari vuotta kun olin saanut kortin (isän autolla), mutta sitten muutin opiskelemaan, ja siinä sitä vierähti useampikin vuosi ilman autoa... Aloin arkailla ajamista, ja en sitten mieheni (melko kalliin...) auton rattiinkaan heti alkanut hinkua. Ja vierähti taas muutama vuosi. Ja tulin entistä aremmaksi. Nyt meillä on kaksi pientä lasta, ja luontevasti se menee niin, että minä menen lapsista huolehtimaan takapenkille ja mies ajaa...Ja olen siis kotiäitinä, enkä tarvitse autoa menoihini (hyvät julkiset kulkuvälineet).
Mutta kyllähän tämä harmittaa. Että jos tuleekin tilanne, että olisi pakko ajaa. Olisin ihan pulassa. Sillä isän vanhalla autolla, jolla aikoinaan ajelin, kyllä osaisin ajaa, mutta tuo miehen uusi auto... no thanks!
Mutta sitten kun joskus alan taas ajaa, niin kyllä mä jossain ensin treenaan - että ei mua tarvitse sitten pelätä..! ; )
Mutta sitten tuli tilanne, että kaikki meni niin mutkikaaksi ilman autoa, että oli pakko alkaa ajaa.
Niin, ja miehellä ei silloin ollut ajokorttia, vaikka osasi ajaa.
Siinä vaan oli sitten pakko ajaa, ei siinä muukaan auttanut. Aluksi olin aina hiestä märkä ajon jälkeen, ja muutenkin en tykännyt ajaa pitkiä reittejä koska ajaminen oli mielestäni väsyttävää. Tietenkin oli, kun piti skarpata täysillä joka hetki.
Mutta tänä päivänä olen tosi onnellinen että niin silloin kävi, että jouduin pakon edestä alkaa ajamaan. Ja nykyään ajan kaikki työmatkat yms.
Täytyy kyllä sanoa että auto kyllä helpottaa ja nopeuttaa asioita huomattavasti.
Tsemppiä vaan kaikille jotka eivät uskalla ajaa!! Ja jos tosi paljon jännittää, niin autokoulut myös tarjoavat kursseja juuri teille, siinä voitte käydä läpi tätä ajamista uudestaan turvallisesti ajokoulun opettajan kanssa kunnes olo tuntuu varmemmalta auton kanssa.
Ei sitä " opetusta" ja nalkutusta kestä kuunnella ;-)
Muuten kyllä ajan jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta en sitä voinut tietää ennen kuin kävin autokoulun, ja mitä se ap:lle kuuluu mihin rahansa laittaa? Ehkä jos asun joskus kehä I:n ulkopuolella rohkenenkin ajaa.
elämänsä ehtoopuolelle ehtineet naiset lähtevät liikenteeseen autolla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.
Siitä tulee pahaa jälkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enpä usko että ikänsä ajamista pelänneet naiset vanhuksina lähtisivät rattiin - elleivät sitten tule niin höppänöiksi etteivät osaa enää pelätä. Me on aina asuttu niin että julkisillakin pärjää ja eläkeiässä aiotaan muuttaa Töölöön, joten tuksin lähden leskenä liikenettä vaarantamaan.
a) sen, ettei aja
b) sen, että ajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aja edes se kortti jos tietää, ettei kuitenkaan aja autokoulun jälkeen? Ja miten niin ap ymmärtää jos joku ei tankkaa, mut ei ajamattomuutta? Jos ei kerta osaa tankata, niin ei kai osaa ajaakaan (joka on paljon vaikeampaa kuin tankkaaminen).
Vierailija:
Miksi aja edes se kortti jos tietää, ettei kuitenkaan aja autokoulun jälkeen? Ja miten niin ap ymmärtää jos joku ei tankkaa, mut ei ajamattomuutta? Jos ei kerta osaa tankata, niin ei kai osaa ajaakaan (joka on paljon vaikeampaa kuin tankkaaminen).
Ajamattomuutta taas en ymmärrä millään verukkeella. Ja tarkoitan nyt nimenomaan naisia, joiden perheessä on auto.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajoin pari vuotta kun olin saanut kortin (isän autolla), mutta sitten muutin opiskelemaan, ja siinä sitä vierähti useampikin vuosi ilman autoa... Aloin arkailla ajamista, ja en sitten mieheni (melko kalliin...) auton rattiinkaan heti alkanut hinkua. Ja vierähti taas muutama vuosi. Ja tulin entistä aremmaksi. Nyt meillä on kaksi pientä lasta, ja luontevasti se menee niin, että minä menen lapsista huolehtimaan takapenkille ja mies ajaa...
Ja olen siis kotiäitinä, enkä tarvitse autoa menoihini (hyvät julkiset kulkuvälineet).
Mutta kyllähän tämä harmittaa. Että jos tuleekin tilanne, että olisi pakko ajaa. Olisin ihan pulassa. Sillä isän vanhalla autolla, jolla aikoinaan ajelin, kyllä osaisin ajaa, mutta tuo miehen uusi auto... no thanks!
Mutta sitten kun joskus alan taas ajaa, niin kyllä mä jossain ensin treenaan - että ei mua tarvitse sitten pelätä..! ; )
Siinä on omat tai ainakin omien vanhempien ajokorttirahoista kyse, ei kenenkään muun. T: Arkajalka