Miten pärjäätte TE, joilla talo a' 250-000-300.000e?
Millä ihmeellä maksatte lainalyhennykset, joiden on siis oltava ainakin tonnin luokkaa? Jääkö muuhun elämiseen enää rahaa ollenkaan vai onko elämä ' kädestä suuhun' meininkiä?
Meidän bruttotulot on miehen kanssa 6500e/kk. meillä on kaksi lasta ja harkitsemme ok-talon ostoa (nyt asumme rivarissa pk-seudulla, jonka myyntiarvo on n. 200.000e)
Mietin vaan, kun mies sanoi, ettei missään nimessä voida osataa kalliimpaa asuntoa kuin 250.000e ja sekin on paljon.
Ovatko kaikki isoissa ok-taloissa asuvat sitten todellakin rikkaita????
Kommentit (25)
Ei juosta tarjousten perässä. Matkustellaan ulkomailla 3-4 krt vuodessa ja tietty sit jotkut ruotsin risteilyt ja naantalin kylpylät päälle (laivalla mennään yleensä aina commodoressa). 2 uutta autoa.
lyhennetään 900 ¿ / kk. Lainaa jäljellä 9 vuotta ja 89.000 ¿.
Onneksi eiyhtään enempää lainaa. Rahaa pitää jäädä myös matkusteluun ja harrastuksiin.
3 lapsen perhe.
lyhennys kuussa n. 1800¿, nettotulot 4800¿ +bonukset, +lapsilisät menee lasten tileille, +toisen lapsen elatusmaksuilla maksan lapsen harrastukset.
Hyvin pärjätään. Varaa on vielä korkojen nousuunkin.
Työttömyyttä en pelkää, mun alalla työvoimapula pääkaupunkiseudulla.
4 henkeä. Auto ja mp löytyy. Ihan ok riittäneet rahat. Korkokattoa ei ole -> säästössä 10000e pahan päivän varalle.
.. meillä on koko lainassa korkokatto.
Se on mielestäni vielä olennaisempi kuin lainaturva.
Työttömyyttä ei (oikeasti!) tarvitse pelätä, henkivakuutukset on molemmilla.
Jos tulee sairaus, niin sitten asiat mietitään uusiksi.
Elämänsä voi tietysti elää monella tavalla; voi miettiä, murehtia ja ajatella pahinta - ja sitten voi elää enemmän tätä hetkeä.
Me yritämme elää noiden kahden välimaastossa: tehdään laskelmat ja varaudutaan tiettyjen riskien varalle, mutta ei luovuta kaikesta vaan siksi, että kaikkea kamalaa voi tapahtua.
Itse en arvostele enkä kummastele kenenkään valintoja, sillä jokainen tekee ne omista lähtökohdistaan. Yritän elää oman elämäni mahdollisimman hyvin ja arvostaa ja kunnioittaa muiden päätöksiä.