En tajua ihmisten huonoa käytöstä!!

Suomalaiset on joskus käsittämättömän kylmiä ja sisäänpäinkääntyneitä.

ollaan itä-suomesta kotoisin-

siellä opetetaan lapset ystävällisiksi-

mutta...

läheskään aina tajua katkaista).



Pääsääntöisesti kuitenkin vastaan lapselle. Juuri siksi, että lapsella ei ole sitä tilannetajua eikä tuollainen tylyys mitenkään edesauta sellaisen kehitystä.

Kerroin ja hänkin esitteli itsensä. Sen jälkeen tämä lapsi halusi esitellä mitä kaikkea hän osaa (sukeltaa yms.) Kehuin taitoja mutta en ottanut pitempää kontaktia tähän lapseen kun piti niitä omia tosi pieniä lapsia hoitaa ja vahtia.



Tänään puistossa joku lapsi kyseli minun lapsen nimeä. Ei mun muksu siihen mitään vastannut ja sanoinkin lapselle että ei tuo meidän tyttö uskalla puhua ja kerroin lapseni nimen. Sitten tämä tyttö pyysi minun lastani isojen lasten laitteeseen mutta en antanut lupaa (liian hurja laite).



Kummassakin tilanteessa ensin hiukan hämmennyin mutta ei käynyt mielessänkikään jättää vastaamatta.

ennen vanhaan oli hyvä olla kohtelias kaikille ihmisille...

vaikka yleensä he vain kysyvät kysyttävänsä ja ovat tyytyväisiä. Jotenkin hassu ajattelutapa, että lapsen kysely on ärsyttävää ja rasittavaa ja siitä seuraa ryöpsy. Ajatteletteko näin aikuistenkin kohdalla. Oikeasti, jättäisikö joku vastaamatta aikuiselle?

Esim. humalaiselle aikuiselle en todellakaan vastaa.

Nykyään kun liikkuu vaikka mitä hämäriä pedofiilihihhuleita :( on parempi että lapsi ei puhu kenellekään vieraalle kuin että hänen täytyisi pienessä päässään arvioida saako tälle ihmiselle puhua tai tälle.

tavaroiden rikkominen, yms. huonotapaisuus. Ja aikuisille pään aukominen saa karvat pystyyn.

Itse kiusaannun siitä kun tuttavan yltiösosiaaliset lapset uivat jatkuvasti liiveihin. Aikuisten keskustelusta ei tule mitään kun pikkuihmiset ovat koko vierailun ajan vaatimassa huomiota ja huutamassa keskustelujen väliin. Ja vanhemmat ovat tuosta " sosiaalisuudesta" hyvin ylpeitä ja viehättyneitä. Oikeasti. Kyllä sen puolituntia jaksaa antaa huomiota ja aikaa pikkuisille, mutta jos koko illan ajan olen yleisönä hämmästellen heidän jokaista sormenojennusta, alkaa sietokykyni lähennellä rajojaan. Enkä kuvittele olevani mikään paha tai ilkeä ihminen. Omat lapset saa huomiota ja silti he ovat hyvätapaisia, sosiaalisia sekä osaavat olla lasten kanssa ilman että aikuisen pitää nähdä jokainen asia jonka he saavat aikaan. Mutta suloisiahan nekin pikku " iilimadot" ovat ;) , niin omat kuin ystävien.

Miten voi olla niin ahdistavaa joillekin ihan jutella pienen lapsen kanssa. Itseäni on ihan vihlaissut sisältä kun pieni 3-v tyttöni kyseli pallomeressä parin lapsen nimeä. Kummatkin vain tuijottivat lastani (olivat jotain 6v) sitten nauroivat keskenään ja lapseni jätettiin ulkopuoliseksi. Näiden lasten äiti katseli touhua laiskan näköisenä eikä sanonut mitään. Itse olisin puuttunut omieni käytökseen sen verran että " hei voisitte te kuulkaas nappulat vastata kun toinen kysyy!"

Miksi pitää latistaa lasten sosiaalisuus ja opettaa, ettei saa kenellekään sanoa mitään...? Täytyy kyllä sen verran sanoa, että oma tytär on taas tosi nuiva vieraita kohtaan. Ikää himpun vajaa 3v. ja puistossakin kerää aina lelunsa heti pois, jos tulee muita lapsia. Sitten seisoo hiljaa mun vieressä ja kuiskaa, että " mennään kotiin" . Leikkii kyllä tuttujen lasten kanssa, mutta vieraisiin suhtautuu hirveän epäluuloisesti. Yritän aina pehmentää tilannetta ja opastaa, mutta joskus oikein hävettää.:(

Joskus haluaa joo olla ihan rauhassa, mutta olisko sillon aisaa jäädä kotiin jos ei jaksa pariin kysymykseen vastata. Oikeesti. Elämä on.

Mutta toisaalta ymmärrän kun on kyse satanistista.

No ei vaadi. Saatan sanoa lempinimen jos en oikeaa halua sanoa. Sekään tervehdykseen vastaaminen ei ole vaivalloista. En minäkään roikkujista pidä, mutta mahtaa tuntua lapsestakin aika hölmöltä jos vaan on mykkänä kun toinen tervehtii.

Siis tosiaan monet lapset on just sellaisia, et kun niille alkaa juttelemaan/vastailemaan niin ne oikein takertuu ja ottaa tämän aikuisen " leikkikaverikseen" . Eikä vanhemmat reagoi mitenkään. Siinä sitten kohteliaisuuttaan hauskuutat toisten mussukoita vaikka saattaisi jotain tärkeämpääkin olla.



Toki minäkin pyrin lapsille kohteliaasti vastaamaan mutta aina ei vaan jaksa varsinkin kun noita omiakin kyselijöitä on ihan tarpeeksi...

Minähän kirjoitin jo aiemmin, että pääsääntöisesti vastaan lapsille. Mikä kohta jäi epäselväksi?

Siis eikö voi sanoa, että moi mä oon maija?

Kaupan kassajonossakin on kivaa, jos edellä on joku vilkas ja hymyilevä lapsi. Saatan hymyillä ja vilkuttaa, ja joskus kommentoidakin jotain esim. jos lapsella on kädessä kaupasta juuri ostettu lelu, että onpas sulla hieno auto tms.. Jotkut vanhemmat vaan on tosi outoja; ne alkaa heti kyöhätä lapsiaan kauemmaksi ja elein osoittaa, etteivät halua lapsensa hymyilevän tai juttelevan kanssani. Tosi outoa! Jos olisin mies, en uskaltaisi edes hymyillä vieraille lapsille pedofiiliepäilyjen tms. takia. Käsittämättömin kokemus viimeajoilta on myös kaupasta. Viereisessä jonossa oli sitterivaunuissa pieni tyttö, ehkä 6 kk vanha, joka hekotteli iloisesti ääneen aina aikuisten katseen kohdatessaan. Vilkutin tytölle, joka nauraa pulputti, ja kommentoin vanhemmille, että onpas teillä aurinkoinen tyttö. Isä vaan ärtyisästi murahti, että sillä on lääkitys kohdallaan, ja työnsi tenavan kauemmaksi. Käsittämätöntä!



Ymmärrän vanhempien huolen psykoista/pedofiileista tms., mutta mielestäni suurempi haitta tulee, jos lapset opetetaan suhtautumaan _kaikkiin_ vieraisiin ihmisiin todella epäluuloisesti ja kyräillen. Kyllä pienetkin lapset ymmärtävät, että muutaman sanan sanova vieras on OK, mutta karkkia tarjoava tai mukaansa houkutteleva on paha setä/täti, jonka mukaan ei pidä lähteä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on ihan hyväntahtoista tavallista porukkaa. Kaikista kauheuksista kuullaan nykyään eri lailla kuin ennen, ja siksi maailma tuntuu turvattomammalta paikalta elää. Ei ne muutamat häiriintyneet tee maailmasta turvatonta, vaan me muut, jos eletään vaan omassa pikku maailmassa ja varotaan kaikkea kontaktia muihin, oli se sitten hymyily kauppajonossa tai pulaan joutuneen auttaminen.

Opettakaa vaan lapsenne sosiaaliseksi, mutta älkää itse kiukutelko jos kaikki ei sytykään teidän nuppusistanne!

En voi tajuta, ettei aikuinen ihminen vastaa tervehdykseen!! Joku on pahasti pielessä.

ap