Lue keskustelun säännöt.
Mitä helv*#!? Miksi 1v7kk ei enää nuku? Neuvokaa tähän parhaat konstit?
15.07.2007 |
En tavallisesti käytä kirosanoja, mutta käytin äsken 2 tuntia 1v7kk pojan nukuttamiseen!
Eihän tässä muuten mitään, mutta kun samainen poika on nukahtanut 9kk vanhasta itse omaan sänkyynsä. Tähän päivään asti siis.
Mulla meni oikein sormi suuhun näin äkkiseltään, että MITEN LAPSI NUKUTETAAN? Kun aikaisemmin on laitettu peitto korviin, nalle kainaloon, iltarukous, halit ja pusit ja valot pois ja ovi kiinni. Joskus on kuulunut jotain pientä höpötystä (juttelee nallelleen) mutta koskaan ei ole itkenyt, eikä ole tarvinnut mennä uudelleen vasta kun aamulla hakemaan.
Että mistä tämä yhtäkkinen käänne? Nyt kun lähdin huoneesta, niin heti kamala huuto perään, heitti nallen lattialle ja huusi kuin hyeena. Laitoin takaisin pitkälleen ja nallen kainaloon ja taas uudestaan sama juttu. Lopuksi sitten jäin sängyn viereen ja silittelin uneen. Kaikkineen tähän meni 2 tuntia!
Siis tähänhän hajoaa, jos näin olisi joka ilta!
Jos sama toistuu huomenna, niin sanokaapa miten kannattaa toimia? Ei huvittaisi opettaa tällaisiin silittely-nukutteluihin. Unikouluko sitten, huudatuksen kera?
Kommentit (14)
Koitan huudella muualta, että käy nukkumaan, pää tyynyyn yms. Oikein kovan itkun tullessa menen huoneeseen ja rauhoitan sänkyyn. Aika kivasti on nuo vaiheet menny ohi. Nyt on 1v ja 8kk ja illalla toteaa tuttujen vaiheiden lähestyessä:" Nukkuun." Höpinää kuuluu jonkun verran huoneesta, ennen kuin nukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi tavallista alta ja yli 2-vuotiailla. On vähän kuin eroahdistus osa II. Meillä kesti noin 2kk.
En ole unikoulun kannattaja tässä tapauksessa, kyseessä on yksi kehitysvaihe. Tuon ikäisillä voi alkaa tulemaan myös pelkoja ym., minkä vuoksi nukahtaminen on vaikeaa ja vanhemman läheisyys tärkeää.
Menetettyäni hermot parin viikon jälkeen kannoin lastenhuoneen lattialle patjan ja ryhdyin tekemään jumppaliikkeitä. Kun en enää jaksanut, luin kirjaa avonaisesta oviaukosta tulevan valon avulla. Kuukauden jälkeen siirryin istumaan oviaukkoon niin että lapsi näki minut. Siitä hilauduin vähitellen aina kauemmas ja lopulta riitti, että lapsi kuuli ääneni.
Lähes joka yö tulee vähintään 2 herätystä ja taas pitää mennä paijaamaan. Tokalla tai kolmannella herätyksellä otetaan vanhempien sänkyyn kun ei muuten jaksa aamulla lähtee töihin. Lapsella menee nukahtamiseen aina puolesta tunnista tuntiin, joskus yöllä vartti riittää. Ei puhettakaan, että vaan nalle kainaloon ja hyviä unia. Lapsi nyt 2v.
vaiheita, mutta meilläkään ei ole koskaan nukutettu. Mä olen noissa tilanteissa toiminut, että olen vaan käynyt x-miljoonaa kertaa rauhoittelemassa, kunnes lapsi on nukahtanut, mutta mihinkään vieressä nukkumiseen en ole ryhtynyt. Ja aika lyhyessä ajassa noi vaiheet ovat aina menneet ohi.
kun lapsi potkii ym niin paljon unissaan, etten ite saa juuri nukuttua. No, mieshän nukkuu ku tukki, eli tää yörumba on pitkälti mun homma. Vähän väsyttää. Eikä isovanhemmatkaan kauheen mielellään ota yökylään ku ovat sitten ihan poikki itse.
t. se aiempi huonosti nukkuvan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeetä rauhottaa muttei innostaa pysymään hereillä. (jos itkee mennään nopeesti käymään)
Toissapäivänä luovuttiin tutista (lapsi 2v) ja nyt melkosta sählinkiä nukkumaanmeno taas
vein aina vaan takaisin, sanoin rauhassa että omaan petiin, nyt on nukkmisen aika. Ja peittelin ja poistuin huoneesta. Joskus jopa 20 kertaa. Mutta en jäänyt hyssyttelemään. Kesti kuusi iltaa ja loppui, kai lapsi totesi että ei se mutsi jää vaikka miten yrittää. Ei siis joutunut huutamaan yksin (tai no, hän tuli itse pois sängystä), mutta ei myöskään saanut mitään erityiskohtelua vaan samat nukkumaanmenopeittelyt kuin yleensä, poislukien iltarukous ja muutenkin lyhennetty versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko annan lapsen kiljua, 5min? Ja sitten käyn rauhoittamassa ja taas annan huutaa jonkun aikaa ja käyn taas?
Anteeksi, tämä typerä kysymys. Tiedän kyllä olevani onnekas, kun en ole joutunut aikaisemmin näihin asioihin perehtymään.
Olen kyllä aika varma, että lapsen saa aika nopeasti tottumaan tuollaiseen silittely-nukutteluun ja nukuttaminen jatkuu tapana, vaikka se tietty kausi olisikin jo mennyt ohi. (joku viittasi niihin tiettyihin ikäkausiin)
Ja mulle on nämä hyvin sujuvat illat elinehto, koska teen graduani ja muita viimeisiä opintoja nämä päivän viimeiset tunnit, kun ei muulloin ehdi.
Ja anteeksi vielä se kiroaminen, tuntuu nololta nähdä se tuossa otsikossa. Taidan olla oikein kunnolla ihmeissäni, kun en tavallisesti kiroa koskaan :)
ap
Pikkunen kaipaa läheisyyttä ja sä vaahtoot ette jaksa jos se tekee sen joka ilta!
Olisit onnellinen lapsestasi joka on terve!
Ihan tosi toisilla on oikeitakin ongelmia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi ei helposti luovu " kerran saavutetuista eduista" eli kun siihen nukuttamiseen lähtee, niin sitä saa sitten kanssa tehdä. Ja meillä kanssa nuo hankalat kaudet ovat menneet tosi nopeasti ohi, kun on pidetty linjamme ja vain käyty lohduttelemassa.
Eikä niitä ole enää näkynyt. Omassa sängyssä ei pysy ikinä ja nytkin tuolla olohuoneen sohvalla höpöttelee veljensä kanssa, jospa siihen nukahtaisi. Oikein tässä odottaa, että pääsisi itsekin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla on suurempiakin ongelmia.
Haluan antaa lapselleni paljon läheisyyttä. Siksi opiskelen myöhään illalla. Muutoin kai menisin helpoimman kautta ja laittaisin lapsen hoitoon ja opiskelisin päivisin.
Nämä kaksi tuntia, jotka tänään käytin nukuttamiseen ovat juuri ne tunnit, jotka voin käyttää opiskeluun. Kun silittelin poikaa unille ne kaksi tuntia, niin ehdin siinä miettimään, mitä se tarkoittaa, jos tästä tulee jokailtainen rutiini. Sitä että valmistumiseni siirtyy vuodella, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei toista lasta voida laittaa alulle vielä pitkään aikaan... Ymmärrän itsekin nyt suurentelevani tätä asiaa, mutta jospa tämä pikkuisen valottaisi, miksi tämä nukutusasia nostatti minussa niin kovasti tunteita.
Ja eikö se ole aina ihmetyksen paikka, kun lapsen käytös totaalisesti muuttuu hetkessä minkä tahansa asian suhteen.
Kyllä minä pidän kiinni siitä, että meillä ei ryhdytä mihinkään suureellisiin nukutusrituaaleihin.
Mies tulee kohta iltavuorosta, niin täytyy pitää pieni palaveri, että mikä on meidän yhteinen toimintatapa näiden tilanteiden varalta ja sitten pidetään yhdessä siitä kiinni :)
ap
uhmaikä lähenee, lapsi kokeilee rajojaan. Tai sitten hänellä ei nyt vaan ollut hyvä olla. Josko opiskelu" himoissasi" laitoit hänet liian aikaisin nukkumaan eikä häntä vielä edes väsyttänyt? syitä voi olla monia. Helpolla olet tähän asti päässyt, joten älä nyt yhdestä kerrasta noin kovin pulttia ota.
Eikä niitä lapsia muuten noin vaan alulle laiteta..
Siis jotain vaivaa jo.
Tai sitten iän mukaan touhut muuttuu. Meidän 3v tyttö on ollut erittäin hyvä nukkuja aina kunnes tänä kesänä on nukkuminen muuttunut. Jaksaa kukkua ja valvoa.