Te, jotka olette jättäneet miehenne kyllästymisen takia!?

Mä olen päättänyt jättää mieheni. Ihan vain siksi, koska olen korviani myöten kyllästynyt elämään hänen kanssaan. Jonkun mielestä tää on sitten varmaan sitä liian helposti eroamista, mutta toisaalta kai elämässä saa tehdä niinkuin haluaa, kun yksi elämä vain on annettu. Mulla ei ole tippaakaan motivaatiota mennä mihinkään pariterapiaan. Rehellisesti anonyyminä myönnän, että kaipaan elämääni muutosta ja teen sen nyt näin. Olen miettinyt tätä jo kauan.



Tottakai mietityttää mahdolliset yksinäisyyden tunteet ja jos jäänkin koko elämäksi yksin. Jos edessä on muutama ihana seikkailuntäyteinen sinkkukuukausi ja sitten tuleekin yksinäisyys ja paniikki että tätäkö tää on... ja toisaalta uskon, että näin mun nyt pitää tehdä ja varmasti löydän onnen ja jotain parempaa.



Onko kukaan muu tehnyt tällaista radikaalia ratkaisua vaikka mitään suurempaa yksittäistä syytä eroon ei ollut. Miten kävi, kadutti vai paraniko elämä? Lapsia on kaksi, alle kouluikäisiä. Todennäköisesti olisivat isällään joka toinen vkl joista toinen voisi olla pidennetty vkl.