Mielipiteitä kaipailisin..

Eli ei tulisi mieleenkään pohtia pienen elämän lopettamista. Olen sillä linjalla että abortti on murha teki sen millä raskausviikoilla tahansa. Joten mulla vain yksi vaihtoehto. Saattaa olla kova mielipide, mutta kun kerran ajatuksia kyselit...=)!



Kyllä varmasti selviäisitte kolmenkin pienen lapsen kanssa. Väistämättä siitä tulisi rankkaa, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle!

Olen oikeastaan samaa mieltä asiasta. Toivon vain kovasti että se menee niinkuin on tarkoitettu eli jatkaa matkaa tai keskeytyy itsestään. Mutta olin vain niin jo asennoitunut menemään 3v. kotonaolon jälkeen syksyllä -08 töihin mutta täytyy vissiin alkaa miettimään jälleen kotona oloa! ;0)

Että luottaa vaan niihin ensituntoihin ja vaistoihin... Ainakin kuvittelen että keskeytys kaivelisi mieltä koko loppuelämän. Ja mikäs sitten estää aloittelemasta töitä heti kun on mammalomat pidetty!=) Zemppiä vaan, elämä kantaa!

Luultavasti jos teille kolmas tulee niin tulet huomaamaan, että niin oli tarkoitettukin. Jos sitten taas käykin niin, että et olekaan raskaana, niin sitten olkoon niin.



Sitä nyt turha edes kuvitella etteikö kolmen pienen kanssa välillä olisi voimat vähissä, mutta toisaalta kolmen lapsen kanssa on myös paljon iloja!



Teettepä niin tai näin, niin varmaan harkitsette tarkkaan ja päädytte ratkaisuun joka on teille oikea.



Jaksamisia!

mutta et varmasti kadu lapsen olemassaoloa myöhemmin. :) Sitä toista päätöstä (aborttia siis) varmaan pyörittelisit mielessäsi ja voisi kaduttaa, tietysti ihmiset on erilaisia mutta harvalle abortti on mikään helppo juttu henkisesti.



Tsemppiä!



misty rv 7+4 ja pojat 04, 05 ja 06

Luulisi että siitä kantaisi taakkaa kaiken ikänsä, jossittelisi ja miettisi minkä ikäinen lapsi nyt olisi. Ja jos kolmatta lasta ei olisi halunnut tai ainakaan näin pian, niin ainahan olisi voinut turvautua ehkäisyyn ;)...

Meillä on pojilla (07/05 ja 09/06) on 1v 2kk ikäero ja toinen ei ollut osiaankaan suunniteltu, että tulisi noin nopeasti heti perään. Mietin kyllä aborttiakin, mutta en vaan pystynyt siihen ja neuvolassakin (lääkäri) sanottiin, että jos on ajatellut hankkivansa vielä toisen jonkin ajan kuluttua (meidän tapauksessa näin), niin tätä raskautta ei kannata keskeyttää. En ollut vielä edes toipunut ekasta raskudesta ja mulla oli kaikenlisäksi vielä vaikea virtsan karkailuvaiva ja nivelet oli löysät.

Päätin siis jatkaa raskautta. Rankkaa oli, mutta nyt en ole katunut. Mniulla kesti toipua toisesta raskaudesta ja synnytyksestä liki 9kk ja masennustakin oli. Mutta enemmän olisin katunut sitä jos olisin keskeyttänyt (mieskin oli han tippa silmässä)t minkälainen vauva olisi ollut ym.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle! =)

vauva voi tehdä tuloaan, vaikka käytetään ehkäisyä!! Meillä mies on steriloitu melkein 6 vuotta sitten, ja nyt olen viikolla 19 raskaana. Elämä on ihmeellistä. =)

Näistä henkisistä avuista! Sekin tässä askarruttaa kuinka itse jaksaa 3 pienen kanssa ja kun nyt nämä kaksi vanhempaa alkaa olla pahimmassa uhmaiässä..Tai ainakin vanhempi. Nytkin jo niin kovaa tapellaan että äitimuori taitaa olla tilanteista kaikkein stressaantunein! Ehkäpä jos olisin ihan varma abortista niin olisin sen jo tehnyt.. Ja niinhän siinä varmasti kävis että jälkeenpäin katuis koko keskeytystä. Oon myös kuullu et joku ei ollu millään enää tahtonut saada lasta abortin jälkeen..



Antaa kyllä paljon voimia kun huomaa että muutkin on selvinny 3, jopa 4 pienen kans!! :o)

Meillä on tyttö 08/04 ja poika 06/06 eli suunnilleen samoissa. Odotan kolmatta rv 11. Meillä raskaus on todella toivottu ja hartaasti odotettu, vaikka totta kai ihmetyttää, miten jaksan. Mutta uskon, että jaksan. Eikä tartte jaksaa kuin päivä kerrallaan, huomisesta ei kukaan tiedä. Minä toivoin pieniä ikäeroja, koska itselläni ei ole ollut hyvää sisarussuhdetta ja toivon, että heistä olisi seuraa toisilleen. Alkuvuodet ovat työntäyteisiä, mutta eiköhän se tasoitu.