Onko teillä oikeasti aikaa harrastaa (pienten lasten vanhemmat)?

Meillä karsitaan siitä koko perheen yhteisestä ajasta. Minulla on hevosharrastus ja laulutreenit, mies urheilee. Yhdessä yritetään jotain touhuta lähinnä viikonloppuisin. Tosin meillä on vasta 1 lapsi ja hyvin helppo tapaus.

Tai hyvin satunnaisesti mieheni käy iltasella lenkillä/pyöräilemässä/rullaluistelemassa, minä harrastan lähinnä puutarhanhoitoa ja sekin kun pienin päiväunilla tai koko poppoo nukkumassa (siis normaalina arkena kun mies töissä).

Mies treenaa maratonille, minä puolikkaalle. yhteensä 7 lenkkiä viikossa. Ei ole paljoa perheeltä pois, jos kerran viikossa käydään yhdessä lenkillä (pappa tai mummo vahtimassa), ja lentäen vaihdetaan lenkkivuoroja. Tunnin lenkki kun alkaa suoraan kotiovelta, se aika pois perheen luota on vain se tunti. Ja sitten lapset auttaa venyttelemään...

On käynyt niin, että lasten harrastuksista on tullut äidin harrastuksia. Normitreenit, turnaukset ja leirit, ja se rahankeruu... No, lapset nauttii harrastuksistaan, se on pääasia.

Kun on päivät lapsen kanssa kotona, ei se ole lapsen ajasta paljoakaan pois jos käy harrastuksissaankin. Käytännössä minulla 3-5 kertaa sali/jumppareissut viikottain. Mieskin ehtii käydä, vaikka lapsen mentyä nukkumaan salilla.



Työelämässä joutuisi vähän karsimaan menoja, mutta yhä voisi käydä salilla kun lapsi on mennyt nukkumaan (tai aamulla ennen töitä, aika ei pois lapsen kanssa olemiselta) ja viikonloppuisin. Käytännössä siis vähintään sen kolme kertaa pääsisi molemmat käymään harrastuksissa, toki riippuen työvuoroistakin.



Järjestelykysymys. Ja kyllä sitä useampien lapsien kanssakin voi omat harrastuksensa säilyttää.

Tykkäsin maalata kun lapset olivat pieniä. Heille vaan omat välineet ja video pyörimään kun kyllästyivät.



Juoksulenkille toinen lapsi rattaisiin ja koira remmiin. Yksin kun käy, hyvän lenkin ehtii tekemään puolessa tunnissa, tunnissa. Samoin pyörällä. Kuntosalista selvisin matkoinen 1,5 tunnissa, eihän hyvä treeniaikakaan ole kuin alle tunnin. Jne.



Tietysti jos asuu kaukana kaikesta, mikä tahansa meneminen voi olla vaikeaa. Mutta enemmän se on organisoimisesta muutoin kiinni.

koko perheen yhteisestä ajastahan tuo on pois ja siitä koenkin joskus huonoa omaatuntoa :( mutta toisaalta kuntosalilla käyminen on meille molemmille todella tärkeätä myös henkisen hyvinvoinnin takia ja siksi olemme halunneet pitää siitä kiinni kynsin hampain.



yritämme kuitenkin minimoida " hukatun" ajan niin, että käymme salilla yleensä samoina päivinä eli viikollekin jää sitten kaksi arki-iltaa viikonloppujen lisäksi jolloin voidaan tehdä jotain koko perheen kanssa.



itse haluaisin harrastaa liikuntaa vielä enemmänkin sekä sen lisäksi aloittaa jonkun taideharrastuksen työväenopistolla mutta näistä olen tässä elämäntilanteessa luopunut. toivottavasti sitten joskus kun lapset ovat jo isompia...



meillä on siis kolme lasta iät 2v, 4v ja 7v.

5krt/vko, mies rakentaa tai tekee omia juttujaan päivässä 9-12h näin lomalla. Töissä ollessaan työtä 10h+ pari h omia juttujaan.



Meillä 3 suht pientä lasta.

tarvetta ollut koskaan harrastaa mitään ihmeempiä, ellei puutarhanhoitoa (kitkemistä) sitten sanota harrastukseksi - sitä teen aina ulkona ollessani, myös postia hakiessani nypin yleensä muutaman rikkaruohon. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, isovanhemmat ja muut sukulaiset eivät asu kovin lähellä ja mies tekee paljon työmatkoja ulkomaille.

MEillä ei ajankäyttö todellakaan ole hallussa, mutta ihmeellisesti saadaan asioita aikaiseksi. Mä olen kotona 2 alle 2 vuotiaan kanssa. Mies normaalissa päivätyössä. Lasten kanssa ollaan molemmat lähes kaikki aika (mies tietenkin joutuu olemaan töissäkin). Iltaisin sitten lasten nukkuessa mä käyn lenkeillä, maalataan, tehdään koneella töitä ja vaikka mitä muuta työtä/harrastusta. Yhdessä ulkoillaan ja välillä lenkkeilläänkin (muutamia kertoja/vko.) jolloin istutetaan lapset rattaisiin ja mennään kävellen. Isompi kävelee sitten aina välillä hetken, kun kyllästyy istumiseen.



Odotellaan, että nuorempaakin saa istuttaa/oppii istumaan, niin päästään taas fillarilenkeille (valitettavasti taitaa mennä ensi kesälle.) Yritetään keksiä kaikkia yhteisiä harrastuksia. Hiekkikselläkin voi tehdä vaikka mitä kivaa, vähintään keskustella miehen kanssa ja ideoida yhteisiä tulevia hankkeita.

Lapsia meillä on siis 4 (alle 6-vuotiaita). Asumme Helsingissä missä on miljoonasti kaikenlaista harrastustoimintaa.



Mä en kyllä vois elää niin, ettenkö harrastais jotain. Sopivasti kun muutakin elämää kuin lapset niin jaksaa hymyillen elämää taivaltaa :)



Tunnen kyllä perheenäitejä ja -isiä jotka eivät saa aikaiseksi järjestää omaa aikaa (harrastuksiin), vaikka mahdollisuus olisi esim lastenvahtiin jne, mutta ei siellä kun vaan himassa möllötetään ja valitetaan kun ei oo omaa aikaa jne. Booooring.

Kotona ollessani en tuntenut huonoa omaa tuntoa, jos olin 2-3 iltana/aamupäivänä 1-2 h pois luottamustehtävissä tai kuntosalilla. Se teki max 6 tuntia viikossa, kaiken muun ajan hoidin lapsia. Nyt, kun opiskelen, niin vanhempien liikuntaharrastukset hoidetaan yleensä viikonloppuisin lasten päikkäriaikaan tai illalla lasten jo nukkuessa (lähinnä mies käy lenkillä illalla kun minä luen ja lapset vetää sikeitä). Ei ole lapsilta pois ja oma jaksaminen on taattu.

itse uin 3 kertaa viikossa+jumppa kerran



mies käi pelaamassa sählyä 2 kertaa viikossa+ kaksi kertaa salilla

Ei miehelläkään erityisemmin.

Tai no usein iltaisin kun mies palaa töistä teen noin tunnin kävelylenkin ja silloinkin työnnän kuopusta rattaissa. Viikonloput haluamme pyhittää perheen yhdessäololle, vanhempien omat menot ovat harvinaisia.

Mies on yrittäjä ja töissä 6 päivää viikossa, klo 10-19. Joskus käyn uimassa tai uimahallin salilla illalla kun se on melkein ainut minne pääsee tuohon aikaan illasta. Ratsastuksesta olen haaveillut jo vuosia mutta ei oikein ole aikaa, kun perheenkin kanssa haluaisin olla. Mies lopetti kaikki harrastuksensa kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, liikunta hoituu pyöräilemällä töihin.

Mies harrastaa enemmän, golfiakin. itse vaihtelevasti. 24 h on jokaisella , kyllä siitä riittää moneen asiaan.

joskus tekee vain armollset 8 tuntia, mutta yleensä enemmän.

Minä en pääse mi hinkään, koska meillä kaksi lasta eikä ketään ho itajaa, vauva on v ielä vierastamisvaiheessa, joten ei sitä viitsi edes jättää m ihinkään huutamaan.

Miehellä työ on tavallaan harrastus, mutta kun sitäkin liikaa tekee, niin varmasti hänelläkin tekisi mieli välillä tehdä jotain muuta.

Eli meillä ei ole yhteistä perhe-elämää eikä yhteisiä tai omiakaan harrastuksia. Jotenkin tähän on jo tottunut :(