löytyykö muita " tunnehakuisia" lapsia??
meillä tyttö 4v (täyttää syksyllä 5v) ja on aina ollut tosi reipas ja iloinen tyttö. ihan pienestä pitäen on kuitenkin ollut oikea " draamakuningatar" . osaa näytellä kuinka esim ruohonkorsi on painava kuin iso kivi (osannut sen vajaa vuoden vanhasta), on hirveän sosiaalinen niin lapsia kuin aikuisiakin kohtaan, nopeasti oppiva jne jne mutta se tunnehakuisuus on välillä työlästä. esim jos kavereista pitää puistosta lähtiessä erota niin tulee itku, eikä mikään pikku tiraus vaan ihan sydäntä särkevää (välillä raivostuttavaa) eroitkua, vaikka tietää että ihan pian taas nähdään. myös jos neiti kaatuu tms on huuto kuin päätä leikattaisi. toisessa päässä on sitten taas tuo iloisuus ja nauru irtoaa hyvinkin herkästi. kaikissa asioissa pitää etsiä joku vahva tunne (itku, nauru, viha, rakkaus...) ja tasaista vaihetta ei oikein ole...
välillä tämä on ihan oikeasti rasittavaa kun aina saa selittää että ei ole maailman loppu jos täytyy lähteä puistosta syömään. asiasta on puhuttu tytön kanssa kaikki 4 vuotta ja välillä se tuottaa tulosta mutta hyvin harvoin ja tulos jää yhteen kertaan. toisaalta on ihanaa kun on tuollainen tyttö joka näyttää tunteensa ja täysillä.päiväkodistakin sanottiin että loistava luonne ja varmaa näyttelijä ainesta :)
jos joku nyt ymmärsi sepustukseni ja jos muita samanlaisia lapsia löytyy niin olisi mukava kuulla ja jakaa kokemuksia asiasta :)
Kommentit (4)
Meillä asustaa 5-vuotias " draamakuningatar" . Tyttömme on ollut sellainen ihan vauvasta asti. Kunnon eroitkut tulee joka kerta kun meiltä lähtee joku tai me lähdemme jostain (se todellakin on välillä rasittavaa). Pieni kolaus tai pikkusisko !1v5kk) tönäsee niin huuto on korvia repivä. " Täysii tai ei ollenkaan, kaikki tai ei mitään" on meidän neidin motto tunteiden näyttämisen suhteen :) Tähän kaikkeen kun vielä lisätään uhmakaudet (juuri nyt sellainen menossa) niin saa laskea kymmeneen noin sata kertaa päivässä! Hän osaa vielä pyörittää kenet tahansa pikkusormensa ympärille ja käyttää kiltteyttä/ystävällisyyttä häikäilemättä hyväkseen.
Joka tarhassa on hänen luonnetta kehuttu ja näyttelijää povattu. Hyvä kun näyttää tunteensä, mutta välillä tuntuu että rajansa kaikella.
Mukava kuulla, että löytyy ainakin toinen samanlainen :)
Birdy
juu uhmakaudet (välillä nekin tuntuu jatkuvilta) on sellaista showta että oksat pois! totta tuo että kaikki on saanut pikkusormensa ympärille ja helpolla! varsinkin miehet tuntuvat uppoavan tytön touhuihin ihan täysillä ja tyttö kyllä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.
ehkäpä nämä meidän riiviöt kohtaavat joskus sitten suurella näyttämöllä kun näyttelijöiksi ryhtyvät ;)
Meidän 2-vuotta lähenevä tyttömme on tehnyt noin vuoden iästä samaa. Ihan sama mistä ollaan lähdössä pois niin huuto on sydäntäraastavaa, toinen ääripää sitten taas että osaa olla kyllä iloinen, reipas ja pirteä suurimman osan ajasta. (onnekseni!)
Uusimpana juttuna kieltäminen. Jos sanon ettei saa koskea/ottaa jotain tai kiusata pikkusiskoa niin luvassa on dramaattinen selälleen heittäytyminen lattialle ja sätkiminen huudon säestyksellä :) Välillä näylle ei voi muutakuin nauraa.
Myös tuo esittäminen kuinka joku painaa paljon vaikka kevyt esine olisi.. kyllä saa aina sympatiat puolelleen, onneksi äiskä ja iskä on niin inhottavia että tietää toisen vaan filmaavan..
Tuleva näyttelijä, kenties.. ;)
tosin kyseessä on 4,5-vuotias poika. Poika elää tosi tunteella kaikissa jutuissa ja tosiaan itku (siis iso sellainen) tulee asiasta kuin asiasta. Joskus luulin, että tällainen kuuluu ikään, mutta ehkä sitten kuitenkin luonteeseen. Jotenkin tämä luonteenpiirre sopisi paremmin tytölle kuin pojalle...