murhetta kesän hoidosta

Pitkästä aikaa taidan kysyä immeisten mielipidettä päivähoitoon liittyen, kun tuossa oli jo keskustelua paiväkotienkin kesätuurauksista. Kolme vuotias tyttömme aloitti hoitouransa ihanassa perhepäivähoidossa pari kuukautta sitten, mutta hoitaja jäi lomalle viime viikolla. Tarkoituksenamme oli hoitaa tyttöä minä itse, yrittäjänä vapaata viikollakin, sekä äitini ja siskoni 19 v.



Tämä viikko sitten oltiinkin äitini hoivissa kaikki, itse tein välillä töitä ja välillä olin lapsen kanssa. Vaihtoehtona on perhepäivähoito, jossa on 19 v. tyttö apuna jos lapsia tulee yli sallitun määrän. Tänään kävimme katsastamassa myös tämän mahdollisuuden.

Siis uusi vieras hoitaja, vieras hoitotyttö apuna ja mahdollisesti 10 eri ikäistä hoidettavaa vilkaasti liikennöidyn tien varrella olevassa tosin isohkossa omakotitalossa. Leikkipuisto n. 500 m. päässä, jonne mennään päivittäin tämän vilkaan tien kautta pyörätietä. Käyntimme aikana lapsi piti minusta tiukasti kiinni eikä halunnut leikkiä muiden lasten kanssa ( 4 suurinpiirtein samanikäistä vierasta lasta). Yleensä todella avoin ja seurallinen lapsi ja vakituisessa hoitopaikassa leikki alkoi samantien, lapset olivatkin kyllä naamatuttuja kerhosta.



No niin siis se murheen kryyni on se,että miehelleni ei siis kelpaa minun, äitini tai siskoni hoitoapu, koska me emme osaa häntä käsitellä!!!!

Luitte aivan oikein, hänestä tämä perhepäivähoitopaikka olisi parempi vaihtoehto, vaikka hän itse olisi töissä 60 km päässä hoitopaikasta ja minä itse 140 km päässä (samalla paikkakunnalla, jossa äitini ja siskoni asuvat). Puhumattakaan lapsen perusturvallisuuden tunteesta tuttujen omien ihmisten keskellä ( myös pappa on maisemissa milloin ei ole itse töissä) kuin täysin vieraassa paikassa 10 tuntia päivässä.



Nyt sitten mökötetään puolin ja toisin kun kumpikaan ei anna periksi mikä paikka olisi paras ratkaisu. Rahatilannettakin pranatisi kummasti ilmainen hoitopaikka, mutta sehän ei tietenkaan vaikuta mieheni päätökseen, kun akan sukulaiset ovat niin huonoja kasvattajia... puhumatakaan akasta itsestään. Kyllä syö itsetuntoa, hohhoijaa



Voitte kuvitella, että ainoana lapsenlapsena tyttömme saisi jakamattoman huomion ja turvaa sekä hellyyttä rutkasti verrattuna toiseen vaihtoehtoon. Aion kyllä pitää pääni tässä asiassa, mutta kovin ihanaa kesää se ei lupaa muutenkin kukoistavalle avioliitollemme. Joten mukavaa kesää teille äidit ja ottakaahan kantaa puolesta tai vastaan, ehkä minunkin pään voi sittenkin kääntää...