toiveita paremmista unista ilman unikoulua??

Kyselit meidän nukuttamisrutiineista. Meillä oli illalle muodostunut selkeä rytmi, minkä mukaan toimimme. Eli kahdeksalta (ja se oli tosiaan tasan kahdeksan;) poitsulla oli nälkä ja iltapalaksi puuroa jollain soseella. Sen jälkeen vaippapuuhat ja yökkärinlaitto sekä juuri ennen sänkyyn laittoa poitsun huoneessa tissittelyä. Yhdeksän maissa herra pusun ja hyvänyön toivotusten kera omaan sänkyyn ja ovi kiinni. Yleensä on pienet itkut tullut, mutta nopeasti kuitenkin nukahtaa.



Tämä ei ole se kaikkein lempein keino, mutta meillä on toiminut. Ja koska poitsu on ollut todella väsynyt, ei sitä itkemistä kauaa ole kestänyt. Vanhemmathan ne päättävät mikä on hyvää lapselle ja toimivat siten, mikä tuntuu itsestä oikealta ja sopivalta.Tärkeintähän on tehdä kaikki asiat aina samassa järjestyksessä ja samalla tavalla, niin vauva tietää mitä on tapahtumassa. Ja onhan se selkeä rytmitys itsellekin helpompaa.



Itsekin sain viettää omaa " laatuaikaani" tosi myöhään ja yöllä, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Olisi silloin ollut järkevämpää nukkua kasautuneita univelkoja pois, mutta pakko sitä omaa aikaakin on olla. Toivottavasti löydätte ratkaisun, miten yöt helpottavat.



Kera aurinkoisten tsemppisten

Hi-5

Nostan



Itsellänin sama " ongelma" , joten olisi kiva kuulla muiden kokemuksia asiasta!

Esikoinen (nyt jo 11 v) sai aikoinaan 8 kk:n iässä lääkärin määräyksen, että yöimetykset piti lopettaa. Sitten lasta unikoulutettiin, ja neiti huusi koko yön klo 22 - 7. Silloin päätin, että ikinä en lastani unikouluta, vaan yöimetän yhteen vuoteen asti, sanoi lääkäri mitä sanoi.



Olen jokaiselta lapseltani (neljäs vauva on nyt 2 kk) lopettanut imetyksen 1-vuotiaana, jolloin he ovat olleet siihen kypsiä, ja sen jälkeen he ovat alkaneet nukkua yönsä heräämättä. Alle 1-vuotiaana he ovat heränneet öisin kaiken aikaa. Jatkuvasta heräilystä olen selvinnyt perhepedin avulla: kun lapsi herää, tissi suuhun ja kaikki jatkavat unia. Ritva Kuusiston Imetän ja hoivaan -kirjasta löytyy lisätukea tällaiselle toiminnalle, jos kaipaa auktoriteettia, johon vedota.



Mielestäni unikoulun ylivoimaisuutta ylistetään liikaa. Joillekin se tietysti toimii, ja hyvä niin, mutta se ei todellakaan ole taikatemppu, joka korjaa kaikki uniongelmat pysyvästi.

meidän tyttö on ollut alusta asti huono nukkuja ja tutittomana on nukuttu lukemattomat yöt tissi suussa että sais ees vähän levätä. Meille on neuvolasta tuputettu unikoulua mutta esim. tassutteluun tyttö ei reagoinut ollenkaan vielä muutama kuukausi sitten joten päätin vaan odottaa ja jaksaa. 9kk kohdalla se käänne parempaan sitten tuli, ykskaks tyttö nukahti illalla jopa ilman tissiä, yöheräämisiin auttoi tassuttelu ja yöt muuttuivat muutenkin rauhallisemmiksi ja vauvan uni syvemmäksi, hampaat on tässä välissä sotkeneet unia jonkun verran mutta kyllä mun mielestä meillä mennään koko ajan parempaan.Öisin tosin vieläkin tissitellään muutamia kertoja mutta se tämä ei ole enää mitään verrattuna niihin tissi suussa nukkumisiin..:)



Queen ja tyttö kohta 11kk

Minusta tosiaan lapset alkavat nukkua, kun ovat kypsiä. Ja lähempänä sitä vuoden ikää. Jäävät tissit, tutit, tuttipullot yms enempi luonnostaan pois. Joskus täytyy ehkä hieman avittaa, mutta minusta 8kk ikäisellä ei ole kiirettä. Tulee hampaita, seisomaan opettelu taitoja yms sotkemaan unikouluja, joten ne saa tehdä moneen kertaan. Mielummin odottaa hieman kauemmin ja sitten on " tuloskin" pysyvää. Tai sitten lapset nukkuvat miten nukkuvat; toiset huonosti, toiset hyvin.

Hei,

Olisi ap:n tarina voinut yhtä hyvin olla mun kirjoittama. Poika kohta 8 kk ja tavallinen yöheräämismäärä 8-10krt. Nukahtaa kyllä ensin yöunille omaan sänkyyn, mutta ei sitten osaa nukahtaa itse uudelleen vaan tarvitsee apua jokaisen unisyklin jälkeen. Hassua sinänsä, että päiväunilla osaa nukkua 2-3 tuntia putkeen.

Koska oma jaksaminen alkaa olla koetuksella, pätettiin kokeilla pehmeää unikoulua Pantleyn kirjan oppien mukaan (Pehmeä matka höyhensaarille). Nyt on toinen ilta menossa ja vielä ei muutosta parempaan näy :-) No, ei vielä kyllä pitäisikään. Ideat tuntuivat kuitenkin omilta (ei huudatusta yms), joten hyvin ohjeita voi nyt joitain viikkoja noudattaa ja katsoa, alkaako muutosta parempaan näkyä. Vielä en siis voi kirjaa suositella, mutta täältä palstalta sen bongasin, joten ainakin jollekin on ollut niistä neuvoista apua.



-Joldia

Meillä kuopus on ollut alusta asti huono nukkumaan, toisin kuin esikoinen, joka veteli melkein heti laitokselta tultua sellaisia uni ettei tarvinnut yölläkään paljon syötellä. Pikkumiestä on kyllä yöllä syötelty tiuhaa tahtia. Puoli vuotta me miehen kanssa jaksoimme touhuta melkoisen univajeen kanssa, mutta sitten itselleni tuli mitta täyteen ja aloitimme unikoulun tassuttelulla. Ensimmäinen yö meni huutoa kuunnellessa, mutta kun sillä konstilla oli toivoa saada yöunet korjaantumaan muutamassa yössä, niin kyllä sen kesti. Nopeasti poitsu korjasi rytmiään, kun jo seuraavana yönä nukkui heräten vain kerran tissittelemään.



Viikon verran saimme riemuita kunnollisista öistä, kunnes ensimmäiset hampaat puhkesivat... Koska herra ei ole huolinut tuttia, oli tissi ainut lohdutuskeino. Tämän jälkeen meidän yöt alkoi olla aivan älyttömiä; poitsu nukkui ensin noin parin tunnin pätkän ja sen jälkeen heräsi tunnin välien ja vaati tissiä. Reilu puolivuotiashan pystyy nukkumaan yöt jo ilman, että pitäisi nälkäänsä yöllä syödä eli nälästä ei ollut kyse. Mutta se oli niin helppoa ottaa vauva viereen ja laittaa tissi suuhun, jotta sai edes vähän nukkua.



Päätin lopettaa yösyöttämisen ja aloittaa taas viimeksi toimineen tassuttelun, mutta se ei onnistunut ollenkaan. Poitsulle oli jollain keinolla saatava perille ettei yöllä ole mitään tarjoilua, vaan ne on nukkumista varten. Mutta pikkumies oli niin tottunut saamaan tunnin välein tissiä, joten hän heräsi edelleen tunnin välien ja huusi suoraa huutoa sängyssä seisten.



Taas piti miettiä uusi sotasuunnitelma. Koska asumme pienessä asunnossa (isompaan muutetaan tämän kuun lopussa, ihanaa!), emme voineet siirtää poikaa nukkumaan omaan huoneeseen. Ratkaisimme asian siten, että jätimme poitsun nukkumaan makkariin ja siirsimme oman sänkymme olohuoneeseen. Tämän jälkeen herra on nukkunut loistavasti! Ensin nukkui yhdeksän tuntia putkeen ja nyt menee jo lähes kaksitoista tuntia! Toivottavasti tämä on nyt pysyvää, ettei taas tarvitse kaivaa ässää hihasta ;)



Olimme mökillä juhannuksena ja siellä yöt oli melkoista hulinaa. Siellä meidän pitää nukkua samassa tilassa, joten kun poitsu yöllä herätessään näki meidät vieressään, alkoi taas se tuttu ja vaativa rääkyminen. Meillä siis yönukkumisiin auttoi se, että äiti ja isä tekivät ns. katoamistempun.



Kyllähän ne vauvat koko ajan kasvavat ja samalla niiden tavatkin tulevat järkevimmiksi. Toisissa asioissa voi olla hyvä ja jopa täytyykin jollain tavalla muokata vauvan tapoja parempaan suuntaan. Meillä alettiin olla todella väsyneitä, ja jos vanhemmat eivät voi hyvin heijastuu se suoraan lapsiinkin. Tämän takia oli pakko aina keksiä uusia keinoja, millä pystyimme auttamaan sekä itseämme että lastamme voimaan paremmin. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan tavan, millä yöt teillä paranevat.



Hi-5 kera reilu 2,5kk:n typsyn sekä 9kk:n herran

Meillä pidettiin unikoulua tytön ollessa 6+kk, se meni helposti ilman itkun itkua. No, viikon päästä alkoi liikkumaan opettelu ja sen jälkeen joka yö on ollut syvältä:/ Nyt herätään pahimmillaan 1-2h välein :( Ajattelimme kokeilla tuota eri huoneessa nukkumista, senkin uhalla että me nukutaan olkkarissa - kuhan nukutaan!



Lisäksi nää illat on kans kamalia. Viikon verran opeteltu nukahtamaan itse. Parhaimmillaan on mennyt ½h, nyt taas toista tuntia...



Axe ja tyttö 9kk

Kyllä näin voisi sanoa, että heti ekasta yöstä auttoi. Tietysti otin pehmeän laskun tuon yösyöttämisen kanssa ja hain poitsun kerran yössä tissittelemään. Tätä jatkui noin reilun viikon ja sen jälkeen on nukkunut aamun asti omassa sängyssään. Ekoina öinä kuului hyvin pientä itkua pariin kertaan, mutta se meni nopeasti ohi. Herra tyytyi siis nopeasti siihen, että yöllä nukutaan eikä äiti ja isä ole samassa huoneessa. Poitsu on ollut ja on edelleen tosi herkkäuninen ja voi olla, että isännän kova kuorsaaminen häiritsi hänen uniaan. Nyt on saanut nukkua hiljaisuudessa, niin johan uni maistuu ;)



Ehdottomasti kannattaa kokeilla, jos ei homma toimi, niin sitten pitää keksiä jotain muuta. Mutta eihän sitä tiedä ennen kuin on kokeillut. Tsemppiä!

Tytön unet menivät noin 8kk iässä ihan uusiksi. Ilmeisesti liittyy ikäkauteen.. Ennen nukkui yhtenäisiä pitkiä yöunia ja 2-3 kunnon päiväunet.



Nyt siis pari viikkoa ollut ihan hirveetä taistelua. Kunnolla nukahtamiseen kuluu illalla 2-4 tuntia, kun tyttö vaan kääntyilee, potkii jaloillaan ja räyhää. Minun pitää olla koko ajan näköpiirissä ja välillä imetänkin, jotta rauhoittuu edes hetkeksi. Pian (noin 1-5min)nukahtamisen jälkeen säpsähtää hereille ja taas alkaa huuto (jos en ole näkösällä) tai levoton pyöriskely. Päiväunetkaan eivät oikein maistu: tyttö hieroo kyllä väsyneenä silmiään, mutta ei nukahda.



En halua huudattaa lasta, mutta miten tassuttelisin rauhattomana liikkuvaa, höpöttävää tyttöä, joka tarttuu käsillään ja jaloillaan heti minun käsiini, kun yritän silitellä??? Ja miten jaksan tassutella sen 2-4 tuntia yhteen pötköön? Tyttö nimittäin räjäyttää ilmoille valtavan parkunan, kun näkee minun nousevan vierestään tai häviävän pinnasängyn vierestä.



Hi-5, kerroit että nukkuminen eri huoneessa auttoi teillä heti. Huusiko lapsi alkuun, kun ette olleetkaan vieressä?

Entä onko muita hyviä vinkkejä?

Eli kun siitä itkemisestä ehdin kysellä, niin ilmeisesti hyvin pienillä itkuilla meni nukkumaan siirtyminen toiseen huoneeseen.

Minkälaiset " nukuttamisrutiinit" teitte? Kokeilisin mielellään kaiken mahdollisen, mikä on joillakin toiminut..



nimimerkki " Äiti viettää omaa laatuaikaa vauvan nukahdettua klo 0:25" ;)

Meillä on 10kk ikäinen poika, joka on ihan synnäriltä asti nukkunut sellasia puolentunnin-tunnin pätkiä. Joskus harvoin on mennyt se 2-3tuntia. Lempeää unikoulua on hieman kokeiltu, mutta sillä ei oo saatu aikaiseksi mitään pysyviä tuloksia. Kokeilut ovat päättyneet aina hampaiden tuloon, liikkumaan opetteluun, kävelemään lähtemiseen ym. Meillä ainakin on ihan selkeästi niin, että aina kun tulee uusia taitoja tai hampaita, unirytmi menee ihan sekaisin. Ensimmäisen kerran pidempiä yöunia alkoi tulla siinä vaiheessa, kun vähensin yöimetyksiä niin, että imetin aikaisintaan joskus 04-05. Tämän tein noin 8kk iässä. Poika alkoi yllättävän nopeasti tottua siihen, ettei saa tissiä joka heräämisellä ja oppi nukahtamaan takaisin nopeasti vaikka välillä havahtuikin. (Tätä enne siis olin imettänyt tosi usein öisin.) Pari viikkoa poika nukkuikin niin, että heräsi " vain" 3-4 kertaa yössä. Sitten poika alkoi yö yöltä vaatia tissiä aikaisemmin ja aikaisemmin, kunnes ei rauhoittunut ilman tissiä enää puolen yön aikaankaan.



Eli jouduttiin tekemään radikaali päätös. Mä lopetin yösyötöt kokonaan tuossa pari viikkoa sitten. Yksi yö meni niin, että poika heräsi itkemään n. 10 kertaa, mut nukahti sitten syliin tai tassuttelemalla. Yösyöttöjen lopettamisen jälkeen meidän yöt on alkanu aika säännönmukaisesti olla sellaisia, että poika menee nukkumaan 20.00 (nukahtaa syliin n. 5 minuutissa, kun vähän keinuttelen ja lasken siitä omaan sänkyynsä), herää ekan kerran n. 12.00, jolloin usein siirrän meidän väliin nukkumaan, sitten herää n. 05 ja pyöriskelee levottomasti siihen asti että jaksan itse nousta. Periaatteessa yöt menee siis n. 2 heräämisellä, mikä mun mielestä on kyllä luksusta. 2kk sitten kun vielä oli usein niin 10 kerran heräämisiä.



Pelkkä yöimetyksen lopettaminen siis on auttanut, ilman unikoulua. Iste olen toiminut sillä periaatteella öisin, että kun poika herää, nukutan sen takaisin mahdollisimman lempeästi - vaikka sitten otan viereen tai nukutan sylissä. Ja tämä on toiminut ainakin jotenkin meillä.



Tähän öiden rauhoittumiseen on kyllä varmasti vaikuttanut sekin, että juuri nyt ei ole hampaita tulossa ja kävelemään oppimisesta on jo pari viikkoa. Tuntuu, että nyt poika ehtii nukkua, kun ei tarvitse harjoitella konttimista, ylös nousemista, istumista, kävelemäistä jne. Eli kannustuksena muille haluaisin sanoa, että kyllä ne vauvat rupeaa nukkumaan jossain vaiheessa - meillä se oli kiinni yöimetyksestä.