Lue keskustelun säännöt.
Kun 3v tyttö samaistuu satukirjojen hahmoihin ym. KOKO AJAN
28.06.2007 |
niin onko se ihan normaalia 3v:n käytöstä? Siis aina kun luemme esim Muumeja, tai Teemu-kirjoja tai just nyt meillä on kesken Vaahteramäen Eemeli, niin lukuhetken jälkeen tyttö leikkii tunteja olevansa Pikku Myy, Teemu tai Eemeli.
Ei suostu tottelemaan omaa nimeään, vaan pitää puhutella silloisen mielikuvitusjutun mukaisesti. Välillä on aika rasittavaa...
Pitääkö tähän puuttua, vai heittäytyä mukaan reippaan 3v:n juttuihin?
Kommentit (7)
Meillä tuntuu olevan mielikuvitukseton 4-vuotias, leikitkin pitäisi aikuisen rakentaa ja ohjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö (kohta 4v) tosin ei pitäydy pelkissä saduissa, vaan keksii itselleen myös kaikkia eläinhahmoja, mielikuvituskavereita jne.
Tiedän, välillä se on äärettömän suloista, välillä taas ihan hemmetin rasittavaa!
Minä olen tehnyt niin, että kun selkeästi leikimme, eläydyn leikkiin mukaan. Ja sitten taas kun minä teen jotain omia hommiani, en kohtele häntä koiranpentuna, muumipeikkona tai minään muunakaan, vaan olen vaatinut että silloin hänen on pystyttävä katkaisemaan leikki siksi ajaksi kun minulla on asiaa tai menemme vaikka syömään ja leikkiä saa jatkaa vasta ko. hommien jälkeen.
Yritän tällä hillitä liian vilkasta mielikuvituselämää, sillä tyttö vetää joskus homman ihan överiksi ja todellisuuden erottaminen ei nukkumaan mentäessä enää onnistukaan kovin helposti ja sitten on vaikea nukahtaa ja tulee pahoja unia.
Eli minusta on ihan hyvä vaatia että lapsi opettelee katkaisemaan leikin aina välillä, niin että mielikuvitus ei ala käymään ylikierroksilla. Onhan se selvä että jos koko päivän seikkailee punahilkkana, voi illalla alkaa pelottamaan että sängyssä on ihan oikeasti se susi.
Ja yleensä me vanhemmatkin ollaan joitain satuhahmoja ja meidän pitäisi puhutella toisiammekin satunimillä.
oli ehkä kolme kuukautta herra haikara. Ei edes kuullut omaa nimeään vaan oli myös puhuteltava haikarana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö välillä Peppi, joku muumihahmo, kissa, koira, vauva, prinsessa...
Mitään painajaisia tai ylilyöntejä ei ole tapahtunut eikä mua millään tavalla haittaa puhutella lasta välillä kissaksi =)
Monet arkiset jutut saattaa toimia paljon paremminkin Peppinä kuin omana itsenä. Aivan varmasti lapsi on koko ajan tiennyt kuka hän oikeasti on. Sinuna en tekisi asiasta minkäänlaista numeroa. Eihän sinun ole pakko leikkiä mukana jos et taho, minusta se on välillä ihan kivaa :)
Lapsihan käy leikin muodossa läpi kokemiaan asioita, ja kirjat antavat hyvän pohjan leikeille. Mukaan vain!