onko muita, jotka eivät halua matkustaa minnekään kotimaan rajojen ulkopuolelle?

mutta en vain halua enää! En halua lapsiakaan viedä pois Suomesta.

ap

Lasten maailmankuvan, suvaitsevaisuuden ja kielitaidon kannalta ei olisi ollenkaan pahitteeksi käydä joskus muuallakin. Suomi EI ole maailman napa, muuallakin eletään ja hyvin eletäänkin, muuallakin on näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja.

Eikö minulle löydy yhtään kohtalotoveria?

ap

Vierailija:

Koulussa olin hyvä kielissä, mutta en ole ikinä osannut puhua vieraita kieliä.

Jos osaat kieliä " paperilla" , osaat ihan taatusti myös puhua, kunhan rohkaiset itsesi. Sillä, lausutko jotkut sanat hieman väärin tai suomalaisella aksentilla, ei ole mitään väliä.

Jos lentäminen pelottaa, niin pääseehän ulkomaille junalla, laivalla, autolla....

päästä lapsesi jonkun toisen aikuisen kanssa ulkomaille, edes tallinnaan vaikka. jokaiselle tekee hyvää nähdä muunkinlaisia oloja kuin kotisuomessa.

Jos et haluaisi matkustaa, ei sinulla olisi sille noita syitä.

suullinen kommunikaatio ei. En vaan uskalla. Ja miehen kielitaito taas on niin huono, että en luota hänen klaaraavan kinkkisiä tilanteita sillä.

ap

en oikeastaan edes halua, mutta koen, että minun olisi ikään kuin " velvollisuus" matkustaa kuten monet tähänkin ketjuun vastanneet ovat tuoneet esiin.

ap

jouduin vanhempieni kanssa liikenneonnettomuuteen. olin ujo 16 v. ja jouduin hoitelemaan kaikki asiat englanniksi lääkärien ja hoitajien kanssa, kun vanhempani eivät osanneet sanaakaan englantia. Siitä jäi joku kauhu, että en pärjää ja joudun turhan paljon vartijaksi, jos menen ulkomaille. Heh, ehkä voisi jollekin semmoiselle pakettimatkalle lähteä, missä mennään tiiviisti suomalaisen oppaan perässä koko ajan.

ap

Ennen lasten syntymää olemme mieheni kanssa matkustelleet jonkun verran, mutta nyt perheemme lapset ovat alle kouluikäisiä ja haluamme, että he ovat vähän isompia ja itsenäisempiä ennen kuin lähdemme heitä viemään kyseisiä maita pidemmälle. Matkusteluun liittyy nykyään niin paljon vaaroja ja riskejä, ettemme ole niitä valmiita ottamaan niin kauan kuin lapsemme ovat käytännössä täysin puolustuskyvyttömiä. Emme pelkää lentämistä ja itse puhun 6 kieltä sujuvasti, mieheni 5 kieltä, mutta maailmaa ehdimme nähdä myöhemminkin.

Jos menee seuramatkalle, niin kovin kinkkisiä kielitilanteita ei voi eteen tulla. Eiköhän se keskustelu ole ravintolassa ruoan tilausta ruokalistalta, kiitoksia ja maksamista. Samoin kaupassa. Eipä paljon muuta tarvitse puhua ellei halua. Ja oppaathan niillä reissuilla on.



Minusta matkustamisen hienous on

1) näkee miten ihmiset elävät eri maissa

2) näkee taide- ja kulttuuriaarteita, joita ei Suomessa voi nähdä

3) oppii Suomesta asioita uudella tavalla, kun näkee miten jotkut asiat on hoidettu muualla

4) pääsee irti arjesta (mulle fyysinen etäisyys lomalla työpaikkaan poistaa tehokkaasti stressiä)

Itse en kylläkään pelkää lentämistä, kieliä tai vieraita maita. Kyseessä lienee kiinnostuksen puute, olen täysin rakastunut kotimaamme luontoon ja täältä löytyy paikkoja joiden karuus, kauneus ja monipuolisuus jaksavat ihastuttaa yhä uudelleen. Ehkäpä se ulkomaakaipuu iskee sitten viimeistään keski-iässä, kun Suomi on koluttu viimeistä kiveä myöten :)

Osasin kirjoittaa englantia hyvin, ymmärsin kun joku puhui, mutta kun piti puhua niin meni joku lukko päälle, enkä saanut suutani auki :/

Tein niin, että lähdin ulkomaille ystäväni kanssa, joka hoiti puhumisen aluksi. Vähitellen rohkaistuin (oluen voimin, joopa joo) sanomaan itsekin jotain. Ja kun sitten huomasin, että minähän osaan, aloin puhumaan. En kovin paljoa, lyhkäisiä lauseita, mutta silti.

Suomessa sitten hankkiuduin suullisen kielitaidon kurssille työväenopistoon. Se on tarkoitettu juuri tällaisille ihmisille, jotka osaavat kieltä teoriassa mutta eivät käytännössä. Siellä oltiin kaikki samalla viivalla, ja siitä oli todella paljon hyötyä.

Nykyään puhun englantia jopa puhelimessa tuosta vaan :)

Vierailija:

suullinen kommunikaatio ei. En vaan uskalla. Ja miehen kielitaito taas on niin huono, että en luota hänen klaaraavan kinkkisiä tilanteita sillä.

ap

Vierailija:

Matkusteluun liittyy nykyään niin paljon vaaroja ja riskejä, ettemme ole niitä valmiita ottamaan niin kauan kuin lapsemme ovat käytännössä täysin puolustuskyvyttömiä.

Meillä on kolme lasta joiden kanssa olemme matkustaneet paljon.

Miksi? Koska koko perhe saa mukavia muistoja. Oppii eri kieliä (lapsemme osaavat sanoa ainakin 7:llä kielellä, kiitos, näkemiin, hyvää yötä jne). Käymme museoissa, näyttelyissä, konserteissa joita Suomeen ei tule. Keräämme kiviä ja hiekkaa matkamuistoiksi. Syömme paikallista ruokaa ja juomme paikallisia juomia. Herkuttelemme samoilla karkeilla, hedelmillä ym joilla paikalliset.



Uskon todella että matkustaminen avartaa ja rikastuttaa elämää. Samalla myös lapsemme oppivat arvostamaan monta hyvää asiaa joita heillä täällä koto Suomessa on.

Kyseiset kolme maata vain ovat lapsiperheen näkökulmasta selkeästi turvallisempia matkustuskohteita tällä hetkellä.

Itse olen matkustellut paljon, olen ollut mm. vaihto-oppilaana jenkeissä nuoruudessani ja muita maita on kertynyt vino pino missä olen käynyt. Tällähetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa reissaaminen.

Nautin Suomen kauniista luonnosta ja suht rauhallisesta menosta. On ihanaa asua Suomessa.

Täytyy myöntää että olen koti-ihminen. Ei sen parempaa paikkaa kuin oma koti. Odotan täysillä että lapset kasvavat sen ikäisiksi ettei heidän kanssaan tarvitse reissata pakollisia reissuja.

Musta olisi ihanaa viettää kotona koko loma ja vain olla ja nauttia. Se se vasta lomaa olisi.

Ja ostoksilla eivät käy paikallisessa Prismassa koska se on liian iso. Lähikauppa olla pitää, you see!!!

Mulla ei ole mitään hinkua lähteä matkailemaan. En ole mitenkään pelokas, tykkään puhua kielillä ja lentokonekaan ei arveluta muuta kuin ympäristöä rasittavana asiana. Olen matkustellut jonkin verran, mutta aina on ollut todella ihanaa palata kotiin. En vain pidä ihmismassoista, hotelleista, matkalaukkujen pakkaamisesta ja raahaamisesta, ravintoloissa syömisestä... Taide- ja museokohteet ovat kiinnostavia, mutta niitä on hurjat määrät myös Suomessa.



Nyt varsinkin lapsen myötä olen tainnut tulla aikamoiseksi kotihiireksi. Rakastan tätä omaa kaupunkia ja omia kulmakuntia ja kotipaikan tapahtumia!

Ei vaan kiinnosta ei..