*MARRASKUISET 05 - KESÄKUUN VIKA VIIKKO*
Tulkaahan kertomaan juhannuskuulumisia!
Meidän juhannus meni ihan leppoisasti. Perjantaina oltiin mökkeilemässä ja sää oli mitä loistavin. Laiturilta ihmeteltiin veneitä ja kauniita maisemia. Herkullisesta grilliruoasta nautiskeltiin (paitsi ennakkoluuloinen Jesse joka olisi mieluiten nakertanut vain leipätikkuja ja riisikakkuja) ja lekoteltiin pihalla auringossa. Jesse pääsi leikkimään kummisetänsä vanhoilla leluilla ja niitä olikin iso laatikollinen tallella. Siinä sai rekat, traktorit ja kuorma-autot kyytiä. Ja auto-sanaa hoettiin jatkuvasti kun se on nyt mallikkaasti opittu. :-)
Lauantai ja sunnuntai vietettiin mun vanhempien luona Keravalla. Junamatka mummulaan päin oli hieman rasittava, kun oltiin Jessen päikkäriaikaan liikkeellä mutta eihän tuo sälli malttanut rauhoittua juuri hetkeksikään paikalleen. Käytävillä suhasi ja vaikka parhaani mukaan yritinkin ravata perässä niin kertaalleen kaatui käytävälle niin että takaraivo vaan pamahti. Sitten väsyneenä itketti ja harmitti moinen kaatuminen kovasti eikä tuttikaan tainnut vaimentaa ääntä riittävästi kanssamatkustajien mielestä. ;-) Kun siitä harmista päästiin, iski pojalle akuutti kakkahätä ja siihen saumaan piti vaihtaa junaakin. Siinä sitten kanniskelin pientä haisulia pitkin Riihimäen ratalaitureita ja lähijunan vessakin oli naamioitu niin ettei meinattu löytää. Lopulta löydettiin vessa ja päästiin vaihtamaan vaipat. Jesse taisi luulla vessaa vankilaksi kun niin kovasti siellä ahdistui ja koko putsaus- ja vaihto-operaation ajan kitisi, huusi ja itki. Kopissa oli kuuma jo valmiiksi ja tuskan hiki valui kun siellä ahtaassa yritettiin saada valmista. Siinä vaiheessa mietin että tais jäädä viimeiseksi kerraksi kun matkustan Jessen kanssa junalla.
Paluumatka olikin sitten huomattavasti mukavampi. Mummi tuli samaa matkaa Riihimäelle saakka ja Jesse viihtyi hyvin kun sai leikkiä mummin kännykällä ja kuunnella kanssamatkustajien juttuja. Itsekin höpötteli ja yritti toistaa kuulutusten perässä asemien nimiä. Loppumatka Tampereelle mentiin IC2-junalla ja siellä oli ihana lastenvaunu, jossa Jesse olisi viihtynyt varmaan vaikka Ouluun saakka. Sai äitikin rentoutua. :-) Leikkikaveriksi Jesse sai 2v pojan, jonka kanssa laskettiin kilpaa liukumäkeä, piiloteltiin ja huudeltiin vuorotellen " böö" :tä. Hauska oli moista seurata. Tais olla eka kerta kun näin Jessen vuorovaikutuksellisessa leikissä toisen lapsen kanssa.
Lisää myöhemmin. Jospa sitä tekisi töitä välillä. ;-)
Kommentit (25)
Meidän poikahan on melkoisen kova poika imemään peukkua. Tutti ei vauvana kelvannut, ei vaikka sitä kuinka yritettiin opettaakin peukun tilalle. Nyt miehen kanssa ollaan pätetty, että hommaan pitäisi saada stoppi ennenkuin etuhampaat ovat ihan vinossa.
Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Kiellot ei mene perille. Ja vaikka peukun ottaa pois suusta, se menee sinne salaman nopeasti uudestaan.
Jostain luin, että peukkuun voisi kokeilla laittaa sinappia; paha maku saisi unohtamaan huonon tavan. Siispä heiluin iltapäivän sinappituubin kanssa ja laitoin sitä peukkuun aina, kun yritti alkaa imemään. Poika meni aina olohuoneen pöydän luo ja hieroi sinapit siihen, sitten peukku suuhun. Hieman irvisteli ja teki tekoaivastuksia, mutta ei suurempaa vaikutusta.
Illalla mies tuli kotiin, poika juoksi vastaan, itse olin omissa askareissani. Isä alkoi kauhistuneena ihmetellä mitä pojalla on kädessä... " Sen käsi on ihan kokonaan kakassa!" . Ryntäsin paikalle ja tajusin heti, ettei se mitään kakkaa ollut, vaan ihan sinappia. Poika oli ottanut itsekseen pöydältä tuubin ja hieronut sillä koko kätensä kyynärpäätä myöten=) Oli sitä vähän paidallakin. Ja tukassa. Ja niskassa. Ja selässä. Ja matolla.
Poika vissiin oli ajatellut, että laitetaan sitä nyt sitten reilummin, eikä vaan vähän sormen päähän niinkuin äidillä on tapana.
Muuten poika loistaa käytöksellään. Ulos lähtiessä ottaa pyydettäessä esille kaikki ulkovaatteensa ja sisälle tullessa riisuu ja laittaa oikeille paikoilleen hatun, kengät, takin. Vies roskia roskiin ja vie lattioilta löytyviä papereita paperinkeräyskaappiimme.
Rannalla kävimme illalla retkellä syömässä. Poika pyyhki paperilla koko ajan muruja housuiltaan ja alustalta jolla istuimme=) Syömisen jälkeen vei roskat roskiin, keräsi hiekkalelunsa rattaisiin, meni rattaiden viereen seisomaan ja totesi " no niin" . Kyllä me hälle vielä vaihdettiin kuitenkin uikkarit jalkaan ja sai käydä ekaa kertaa kaahlailemassa. Tykkäsi kovasti.
Tämmöstä tänne.
Hildalle kivaa iltaa leffan parissa.
Ja mitähän puuhailee Noema, ollaan jo heinäkuussa, jokohan kohta on aika?
Manna (joka ottaa vastaan hyviä vinkkejä peukusta vieroittamiseen)
Tuo ylpeyden ja rakkauden tunne, josta Manna mainitsi, on ehkä maailmankaikkeuden ihanin!! :) :) Hauskoja juttuja poikasi on oppinut, ja hienosti osaa siivota jälkensä. :)
Myös meidän Tiitiäisemme ihastuttaa kasvavalla puhevarastollaan. Hyvin tomerasti neiti vaatii, että: äiti mennään ulos. Tai: haluaa lisää maitoa.
Ja sitten nämä ei niin mukavat sanat. Eilen hän sanoi minulle: hullu äiti, kun yritin hauskuuttaa häntä, jotta saisin kengät nopeasti jalkaan. On oppinut sen ilmeisesti isältään, joka ei siis puhu suomea, ja silti aina silloin tällöin käyttää suomalaisia, mielestään hauskoja sanoja väärissä kohdissa. Kuten: " hullu äiti" kun pitäisi sanoa hassu.
Eli nyt äiti on sitten hullu. :(
Tyttö oli koko viime viikon kipeänä. Kuumetta, yskää ja nuhaa. Perjantaina vasta saimme antibiootit (lääkäri ei antanut aikaisemmin, kun verikokeissa ei bakteeritulehdusta), ja heti alkoi kuume laskea. Takana siis piiiiiiiitkä ja vähäuninen viikko. Viime yönä nukuttiin ensimmäistä kertaa. Sitä edesauttoi myös säämuutos: tukahduttava helle helletti, eilen tuli vähän vettä ja lämpötila tipahti n. 10 astetta. Ihanaa.
Voimia kaikille viikkoon!
Meillä on poika ryhtynyt heräilemään aikaisemmin. On aina ollut aamuvirkku, ja viime kuukaudet nukkunut n. klo 7 asti, joskus jopa yllättänyt nukkumalla 7,30. Nyt heräilee jo viimeistään 6.30. Se, että illalla menisi myöhemmin nukkumaan ei vaikuta mitään. Ja luonne kun on sellainen, että sitten kun herätään niin herätään kans. Sängyssä ei viihdy herättyään yhtään, puhettakaan että haluaisi tulla viereen köllimään.
Mahtavia useamman sanan lauseita teillä Mrs Cee jo puhutaan. Meillä ei vielä sellaista. " ei tätä!" , " ei saa!" tulee silloin tällöin, mutta ihana että puhe nyt on kumminkin lähtenyt käyntiin, talvihan tätä odoteltiinkin
Joo poika näyttää kyllä olevan jonkin sortin siivousintoilija. Aamulla yllätin hänet luutuamasta keittiön lattiaa käsipyyhkeellä. Oli kaatanut sinne vichy-lasini. Todella tarkkaa työtä teki ja lattia tuli kuivaksi.
Tyhjän lasinkin oli laittanut tiskialtaaseen.
Tänään meillä ei ole erikoisempia suunnitelmia, poika tuolla just laittaa unille. Aamulla kävimme pyörällä kaupassa ja illalla ehkä mennään rannalla jos iskä tulee ajoissa raksalta. Huomenna lähdemme pojan kanssa työkaverini luo maalle katselemaan eläimiä. Heillä on tosin vain koira, mutta heidän naapurissa on lehmiä. Poika on varmasti innoissaan. Toivottavasti olisi hyvä sää....
Manna
Ihan pitää vielä kommentoida tuota Mannan pojan siivousharrastusta.
On aivan huippujuttu, että pojat jo pienestä pitäen osallistuvat kotitaloustöihin. Leikkiähän se on tuossa iässä, mutta näin se asennekasvatus alkaa.
Mitä pitempään asun täällä Välimeren maisemissa, sitä tomerammin kasvatan lastani tasavertaiseksi ja omatoimiseksi ihmiseksi. Täällä nimittäin huomaa, miten paljon hallaa äiti voi hemmottelullaan ja höösäämisellään tehdä - ja varsinkin pojille. Se, että Välimeren miehet ovat hieman, miten sen nyt kauniisti sanoisi... asenteellisia, johtuu kyllä suurelta osin äideistä.
Poikien ei koskaan tarvitse tehdä kotitöitä, sillä äidit hemmottelevat aina sinne asti, kunnes miehet menevät naimisiin. Ja äidin lisäksi siskot passaavat, ja sitten kun mennään naimisiin, vaimo passaa. Paitsi jos on käynyt niin huono tuuri kuin minun miehelleni. :)
Eräskin pikkutyranni, joka asuu tuttavaperheen olohuoneen sohvalla, huusi äidilleen: " Onko meillä kakkua?" Siihen äiti vastasi, että " on kultaseni, ottaisitko sinä?" Johon lapsi sohvaltaan, että " tuo se tänne näytille, niin minä katson, onko siitä mihinkään."
Joskus täällä feministin veri kiehahtaa ja tekee mieli sanoa, että älkää nyt herrantähden paapoko noita miehiänne aivan avuttomiksi.
Mutta onneksi poikkeus vahvistaa säännön, ja esim. appiukkoni tekee ruokaa, ompelee paidasta irronneen napin, siivoaa, pesee pyykkiä jne.
Gerda taitaa olla jo matkalla :)
Ihania juttuja Mannan poikanen tehnyt ja oppinut :)
Onni löytyy arjesta :)
Meillä monesti myös ylpeillään ja huokaistaan kuinka hienosti monet asiat jo sujuu pojalta itseltään :)
Välillä iskee kauhea haikeus, kuinka pian aika rientää ja lapset kasvaa.
Vaikka ainahan lapset ihania ja rakkaita ovat ja uuttakin oppivat koko ajan, niin kuitenkin tämä vauva ja taaperoaika on jotenkin erilaista ja erityistä. Elämän alku metrit.
Huokaus.
Eilinen hääjuhla meni oikein mukavasti ja leppoisasti.
Juhlat oli pihalla ja siell oli sopivasti hiekkalaatikko ja siellä Perttu enimmäkseen viihtyi. Lapsille oli omaa boolia ja Perttu olikin hauska näky, kun kävi vähän väliä lasiaan täyttämässä ja tanssahteli musiikin tahdissa.
Nopeasti kyllä Mannan koti valmistuu. Varmasti mukava suunnitella laattoja ym.
Nyt alkaa nelosen leffa, Tyttä tuollainen. Olen nähnyt sen vaikka kuinka monta kertaa, mutta on jotenkin niin ihana :) Hassu minä.
Mies lähti vielä nopeasti hakemaan kaupasta suklaata :DD
Aurinkoista viikkoa!
Hilda