Voiko parisuhteessa olla oikeasti onnellinen?

Voiko niitä kehitellä jostain vai pitääkö vaan tyytyä kohtaloonsa...

Onko joku oikeasti tyytyväinen suhteeseensa vuosien jälkeenkin? Voiko arkipäiväisyyden keskellä säilyä romantiikka ja toisesta huolehtiminen molemminpuolisena tavoitteena? Onko sellaisia kuin "yhteiset harrastukset" tai "yhteiset elämänarvot" tai "yhteiset tavoitteet"???

Olen ollut mieheni kanssa kohta 12 vuotta. Romantiikka on säilynyt. Meillä ei ole oikeastaan yhteisiä harrastuksia, mutta yhteiset arvot ja tavoitteet kyllä.

Avainsana on tahto. Aina ei ole se paras ajanjakso meneillään, mutta kun kumpikin tahtoo selvittää asiat ja tsemppaa tosissaan parisuhteen eteen, niin johan alkaa taas ruusuilla tanssiminen. :)

En tiedä miten paljon meidän onneen vaikuttaa se, että olemme tietoisesti jääneet lapsettomiksi. Meillä on siis aikaa käydä kerran viikossa ulkona syömässä tai istua iltasella yhdessä leffaa katselemassa jne.

Meilla yhteista elamaa takana jo kohta 16 vuotta. Toisen kunnioitus ja arvostus seka luottamus on kaiken perusta seka tietysti myos rakkauden lisaksi ystavyys. Intohimo on toki vahentynyt lasten syntyman jalkeen, mutta edelleen sitakin on. Yhteen hiileen puhalletaan niin lasten suhteen kuin parisuhteenkin puolesta. Yhteinen harrastuskin ja yhteiset kiinnostuksen kohteet auttavat ainakin meilla myos positiivisesti. Onnellisesti naimisissa olemme olleet reilut 11 vuotta, enka paivaakaan vaihtaisi pois. Nimimerkilla: Edelleen mieheensa syvasti rakastunut

Miten tuollainen tapahtuu?

Me ei olla sen enempää koskaan keskusteltu tavoitteista, ollaan vaan oltu aina yksimielisiä siitä mitä seuraavaksi. Kaksi samanlaista ihmistä arvoiltaan on totisesti löytänyt toisensa.

Yhteisiä harrastuksia ei ole, yhteinen työ kyllä =)

Ei tietenkään voi olla onnellinen, kaikki vaan menee yhteen ja sitten aloitetaan kärvistely. JOhan avioerotilastot sen kertoo, että onnellisia ei olla, puolet eroaa ja ne jotka ei eroa, sitten vaan kärsii kiltisti loppuelämänsä naama happamana.