Onko erolapselle parempi asua isän ja äidin luona vuoroin yhtä paljon

Tästä ollaan varmaan montaa mieltä, mutta itse olen taipuvainen uskomaan, että lapsen paras on, että on yksi selkeä koti ja säännölliset tapaamiset. Psykologien suosituksia näkyy yksin- ja yhteishuoltajien liiton sivuilta.

Systeemi toiminut meillä tosi hyvin. Asumme noin puolen kilometrin päässä toisistamme, joten tytön kaverisuhteet säilyvät, olipa hän kumman tahansa luona. Meillä vanhemmilla sellaiset välit, että pystymme puhumaan ja sopimaan lasta koskevista asioista.



Lapsen kanssa olemme myös keskustelleet asiasta ja siitä mahdollisuudesta, että tapaisi toista vanhempaa viikonloppuisin. Hän itse tyrmää ajatuksen suoralta kädeltä.



Hyvää tässä systeemissä on lapsen kannalta se, että koskaan ei tarvitse pakata mitään tavaroita mukaan vaan molemmissa kodeissa hänellä on kaikki tarvittavat. Jos jotakin tavaroita tarvitsee kuskata, lähinnä talvella sukset ja luistimet, me vanhemmat huolehdimme siitä.



Totta kai lapsi toivoisi, että hänellä olisi yksi koti, jossa molemmat vanhemmat asuvat, mutta koska se ei ole mahdollista, tämä on meidän tapauksessamme toiseksi paras vaihtoehto.

Mieheni lapset protestoivat ainakin jatkuvasti sitä, etteivät ole isänsä luona enempää. Tapaamiset ovat joka toinen vkloppu + yö viikossa ja juhlapyhät kiertäen. Lapset ovat 5v ja 7v. Vanhemmat asuvat toistaiseksi n. 4 km päässä toisistaan, autolla 5min.

eivät he esim sano, että " koti" ja " isän koti" .

Isolle lapselle lienee ihanteellista että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja lapsi voi kulkea vanhempien väliä ja nähdä molempia vanhempiaan usein.



Pienen lapsen kohdalla pidän kyllä parempana sitä että asuu toisen vanhemman luona enemmän.

Olen joskus ennenkin laittanut tämän mallin tänne, muttei kukaan ole tainnut kommentoida...



vaikka näin:



pe - su isän luona

su illlalla äidin luo



ma, ti äidin luona

ke tarhan jälkeen isän luo

to äidin luona tarhan jälkeen

pe-ti äidin luona

ke tarhan jälkeen isän luo

to tarhan jälkeen äidin luo

pe - su isän luona

yleensä syövät vaan " pitsaa tai laatikkoa" , isillä ei ole aikaa lapsilleen, ja mitään ihmeempiä kotiintulo aikoja ei edes ole.

Anteeksi nyt vaan, mutta kuinka monella tässä ketjussa on OMAA kokemusta asiasta? Minulla on.



Erosimme, kun lapsi oli vajaa 4-vuotias. On nyt kuuden vuoden ajan asunut 1-2-viikon vuorotellen kummankin luona. Aluksi oli viikko, isompana 2 viikkoa. Lomaa-ajat ja juhlapyhät yms sovitaan aina vuodeksi etukäteen.



Lapsi on tasapainoinen, menestyy koulussa ja ennen kaikkea HALUAA ITSE tätä järjestelyä. Asiaa on selvitetty niin perheneuvolassa kuin koulupsukologin kanssakin (vapaaehtoisesti me vanhemmat sitä selvittäneet, sillä haluamme todella lapsen parasta)



Tietenkin ko. järjestely toimiakseen edellyttää, että lapsen vanhemmat asuvat lähekkäin (kaverit, koulu/päivähoito lähellä). Lisäksi vanhempien pitää pystyä sopimaan käytännön asioista ja kunnioittaa toisiaan. Toista vanhempaa ei saa arvostella ja haukkua lasten kuullen ja lapsi ei saa olla pelinappula. Se on tietysti aina tärkeää, muttä tässä systeemissä eritoten.



Joustoa pitää löytyä molemmin puolin, jotta homma toimii.



Mielestäni joka ikinen tapaus pitää punnita erikseen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.



Olennaista on, että vanhemmat todella punnitsevat asiaa LAPSEN kannalta, ei omista lähtökohdistaan. Vain siten voi löytää parhaan mahdollisen ratkaisun.

Tietysti pitää myös sopia tietyt perusasiat, jotka toteutuvat molemmissa paikoissa. Arkirytmin ja rutiinien on hyvä toistua suht samanlaisina.



Mutta tietysti kodeissa on erilaisia tapoja elää ja toimia. En kuitenkaan koe sitä pahana asiana, päin vastoin!



Lapselle tärkeintä on rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Meidän tapauksessä hänellä on sellaiset molemmissa kodeissa. Silloin vuorottelusysteemi voi aidosti toimia.

Isommalla voisi ehkä toimiakin. Itseäni pelottaa ajatus, että kumpikaan vanhemmista ei tunne lasta kuin " puoliksi" sitten kun hän on yläasteikäinen ja menossa ties missä.



Meillä lapsi isällään n. 1/3 ajastaan, ei tosin koskaan kokonaista viikkoa putkeen (poikkeuksena lomamatkat). Myönnän vieraantuvani omasta lapsestani kun hän on päiviä poissa kotoa. Tuntuu että lapsellani on isän kanssa oma elämä, josta mä en tiedä yhtään mitään! Hän tuntee ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut. hän on matkustanut lukuisissa paikoissa, joissa minä en. Ja lapsi on vasta 9.

Vierailija:

yleensä syövät vaan " pitsaa tai laatikkoa" , isillä ei ole aikaa lapsilleen, ja mitään ihmeempiä kotiintulo aikoja ei edes ole.

ja vuoroviikkokäytäntö sitä, että joka toinen viikko lapsi on " heitteillä" ?

Vierailija:

Tuntuu että lapsellani on isän kanssa oma elämä, josta mä en tiedä yhtään mitään! Hän tuntee ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut. hän on matkustanut lukuisissa paikoissa, joissa minä en. Ja lapsi on vasta 9.

josta toinen ei välttämättä tiedä kovin paljon.

KOMMUNIKOINTI lapsen asioissa on tärkeää, ja isommalle lapsellehan voi soittaa pidemmän eron aikana.

Tässäkin korostuu vanhempien välit - jos ne ovat huonot, esim. soittaminen omalle lapselle voidaan kieltää/kokea kiusantekona tms.

Jos vanhempien välit ovat kunnossa, voivathan vanhemmat vaikka pidemmilla tapaamisväleillä sopia, että toinen vanhempi näkee lasta/lapsia vaikka harrastuksen puitteissa yhtenä ip:nä viikossa. Esim: äiti vie aina Ilonan jumppaan/isä vie aina Iiron ratsastamaan.

vastaan: koska jos vanhemmalla on se " oma elämä" , niin hän ei välttämättä halua yksityiskohtaisesti kertoa ent puolisolleen, että " käytiin meidän tintun kanssa torstaina yhden jannen ja sen lasten kanssa puuhamaassa ja pitsalla, no se janne on semmoinen henkilö, johon olen tutustunut...."



Eli se, että vanhempi alkaisi kertoa tuosta " jannesta" , menee jo hänen omaan henk koht elämään. Mitä olen tehnyt siellä ja täällä, missä olen tutustunut, miten ja kuinka. Ja jottei nyt ajatella, että tuo Janne on uusi kumppani, niin sanotaan vaikka että Repa-iskän työkaveri.

En missään nimessä ole asiantuntijana vastaamassa, sen sijaan kerroin, mistä löytyy asiantuntijoiden mielipiteitä asiasta. Sitäpaitsi mistäs tiedät etten olisi tällä alalla vaikka asiantuntija tai omaisi siitä laajaa kokemusta?



Vuoroviikkosysteemi VOI hyvinkin toimia, mutta siihen tarvitaan keskimääräistä enemmän kuin mitä keskivertoeroperheessä on. Esimerkiksi se, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja sitoutuvat siihen. Vuoroviikkosysteemi kaatuu aika pian, jos ei asuta lähekkäin tai vaikka esim. meilläkin asutaan suht lähekkäin, niin yksinkertaisesti tuo kunnan raja tekisi todella paljon vaikeuksia asiaan. Mikäli alkuperäistä kiinnostaa vuoroviikkosysteemi, niin siinä tapauksessa siitä voi tulla hyvinkin jotain, mutta vuoroviikkosysteemi ei yleensä ole toimiva elleivät molemmat vanhemmat sitä erityisesti halua.



Ja jos vielä alkuperäinen haluaa lisää plussia ja miinuksia vuoroviikkosysteemistä, niin sen edellytyksistä ja esteistä löytyy ihan oikeiden ammattilaisten mielipiteitä eroperhenet sivuilta.



Ja kuten joku jo tuolla aikaisemmin sanoi, niin tilanteet muuttuu ajan myötä - vuoroviikkosysteemi ei kai asiantuntijoiden mielestä sovi ihan pienelle (ei kestä olla erossa toisesta vanhemmasta kovin pitkää aikaa, kun ei säilytä mielikuvaa toisesta) ja toisaalta ei myöskään murrosikäiselle, joka ei halua omia kamppeitaan siirtää koko aikaa paikasta toiseen, vaan haluaa pysyvyyttä ja sitä, että esim. kaverit on koko ajan samat, myös vapaa-ajalla (tällöin irtautuminen molemmista vanhemmista on tärkeää ja jos sitä kovin tiuhoilla tapaamisillakin vielä hankaloitetaan, voi normaali irrottautuminen häiriintyä). Sen sijaan toimivissa tapauksissa siinä välillä voi olla ihan hyviäkin vuosia toteuttaa vuoroasumista, jos muut vuoroasumisen edellytykset ovat kunnossa.

Ellei sitten kyse ole esim. toimivien liikenneyhteyksien puutteesta ja siitä, ettei ole autoa, jolla lapsi kuskata sen viereisen kunnan palvelujen piiriin.

Kunnan raja vaikuttaa mm. siihen, että matkat päiväkotiin tai kouluun joutuisi maksamaan omasta pussista varmaankin (seutulippu tai sitten toisen huoltajan pitäisi joka aamu ja iltapäivä kuljettaa omalla autolla). Lisäksi kaverit molemmissa kodeissa eivät varmastikaan voisi olla samassa koulussa, joten molemmissa olisi ihan eri kaverit iltaisin. Samoin kaikki terveyspalvelut yms. on siinä kunnassa, missä lapsi on kirjoilla jne.

Minua kiinnostaa tuo mitä sanoit murrosikäisistä ja irroittautumisesta, mitä tarkoitat? Siis sitäkö että teinillä pitäisi olla selkeästi se oma koti ja toisella vanhemmalla vain vieraillaan? Miten ne ongelmat näkyisi käytännössä? Kerro lisää!

Murrosikäiset eivät välttämättä halua hengata vanhempiensa kanssa hirveästi ja on oikein tervettä, että murrosikäinen alkaa suuntautua itse ympäristöönsä ja ystäviinsä. Se on normaalia kehitystä, joka joka tapauksessa on käytävä. On olemassa käsitys, että kovin tiiviit tapaamiset ja paljon vietetty aika vanhempien kanssa saattaa jopa viivästyttää tätä normaalia kehitystä. Sillä on katsottu, että yksi koti ja ihan vaikka tunnin tai pari tapaaminen etävanhemman kanssa viikossa voi olla aivan riittävä vanhempisuhteen ylläpitämiselle. Hyvin monellahan voi olla tuossa iässä jo tyttöystävät/poikaystävät, paljon koulunkäyntiä, harrastuksia, kavereita yms. Voisin kuvitella, että yhtä vähän kuin murkkuikäistä innostaa lähteä sukumökille ilman ystäviä (jos ystävän tai tyttö/poikakaverin saa ottaa mukaan, niin sitten asia on eri), niin yhtä vähän häntä innostaa olla toisen vanhemman luona, johon ei kuulu samat ystävät tai mahdollisuudet viettää aikaa ystävien kanssa. Tietysti jos vanhemmat asuvat lähekkäin, niin sekään ei liene mahdotonta, mutta käytännössä tämmöisiä tapauksia on harvassa.

mitään aivan järkyttäviä summia joudu maksamaan. Sen kyllä tajuan, jos vammainen lapsi saa kyydin päiväkotiin tai kouluun, ettei joka toinen viikko taksi tule hakemaan toisesta kunnasta ja joka toinen viikko toisesta kunnasta.



Mutta siis jos auto perheessä on, niin aika minimaaliset kustannukset siitä kouluun viemisestä tai terveyskeskukseen nakkaamisesta tulee.



Tietysti jos vanhempi ei töidensa takia PYSTY viemään kouluun, eikä lapsi pysty tulla tästä toisesta kunnasta toisen vanhemman kotiin - joko siksi, ettei liikenneyhteyksiä ole tai ainoat yhteydet liian hankalat, ok.



Itse esim. vien lapsen toiseen kuntaan päivähoitoon, enkä ole vielä keksinyt, mitä hankalaa siinä olisi.

Jos nuoreni hengaisi 14v ties missä, olisin todella huolissani.