vituttaa tää juhannus...
Miehen kans tapeltiin ihan turhasta ja se painu jonnekki murjottaan... Muksut nukkuu ja itellä on niin hemmetin tylsää yksin ja paha mieli... Pistäisin nukkuun mut tiedän ettei tällä mielellä edes unta saisi. Mies jätti lähtiessä puhelimen kotiin etten voisi soitella perään. Empä kyl taitaisi soitellakkaan on vaan tuhottoman tympeetä mietiskellä et koska tulee takas. Niin ja kummatki selvinpäin.
Kiitos että sain jollekki kertoo murheeni ku en oikein viitsisi itsellenikään jutella.
Kommentit (4)
tänään taas muistu mieleen kuinka helposti elämä saattaa katketa, kun sain viestin, että serkkuni on kuollut viime yönä aivoverenvuotoon:(
Säälittää hänen lapsensa, kuinka ikimuistettava heidän juhannuksesta tulikaan.
tosiaan pienet on murheet, mutta eipä se silti poista tätä pahaa oloa... Ja kun kuitenki kaikki jäi selvittämättä ku mies häippäs. No onneksi uskon kuitenkin että tulee viimeistään aamuyöllä takas. Vaikka tälläsessä tilanteessa käy mielessä että mitä jos ei enää tuukkaan takas.
Ap...
et siis ole yksin