Se kuuluisa " kolmas pyörä" ...

kauhean pieni. En tiedä, mitä ammattilaiset ovat asiasta mieltä, mutta minusta tuntuisi aika hurjalta, jos sen ikäisen pitäisi pystyä hillitsemään itkunsa, kun on paha mieli. Tai muuten peittämään surunsa tai loukkaantumisensa.



Toisten ihmisten lasten komentaminen on joidenkin mielestä väärin, mutta kyllä minun mielestäni aikuisella on paitsi oikeus, myös velvollisuus puuttua asiaan, jos lasta kiusataan.



Sitä paitsi nuo kaikki lapset ovat vielä niin kauhean pieniä, etteivät ne osaa vielä arvioida käytöstään tai sen seurauksia ilman vanhemman apua. Jos siis näiden toisten poikien vanhemmat eivät puutu asiaan, jos pienintä kiusataan, minun mielestäni sinun kyllä pitäisi. Siinähän lapset oppivat toimimaan yhdessä, kun opetetaan, eivät ne itsestään sitä osaa.



Omana mielipiteenäni siis sanoisin, että ilman muuta puutut asiaan, lohdutat omaa poikaasi ja teet muille selväksi, ettei saa kiusata muita eikä etenkään pienempiään.



Ja muuten, jotkut lapset ovat herkempiä kuin toiset. Ei se tee heistä huonompia kuin toisista. Voisitko ajatella sellaista, että sanoisitkin lapselle, ettei se haittaa vaikka välillä itkettää? Ettei sitä tarvitse hävetä? Se voisi loppujen lopulta tehdä itsetunnolle paljon enemmän hyvää kuin se, että pienen pitäisi pystyä olemaan kovis :)

Minä olen sitä mieltä, että kaikki aikuiset ovat siinä määrin vastuussa kaikista lapsista, että ihan hyvin voi nätisti ojentaa myös muiden lapsia. Minä ainakin ohjeistan ystävällisesti tarvittaessa naapurinkin lapsia, komentamisesta voi puhua lähinnä silloin, jos esim. tekevät meidän pihallamme jotain kyseenalaista tms.



Maailma on kova ja siihen on kai opittava jossain määrin, mutta ei aikuinen voi silti olla täysin välinpitämätön tällaisissa asioissa. Kyllähän lasten pitää oppia sietämään erilaisia tilanteita, ei siinä ole mitään järkeä, että äiti hoitaa kaiken, mutta jos selkeää kiusaamista ilmenee, niin ehdottomasti on puututtava.



Mutta kokeilepa näin päin: keksi joku kiva leikki, johon pyydät kaikki kolme poikaa mukaan. Näin voit mukavalla tavalla harjaannuttaa vesseleitä toimimaan yhdessä ilman että loukkaat kenenkään reviiriä.

Meidän pihassa oli viime kesänä sama tilanne, eli omaa poikaani joka oli nuorin kiusattiin. Puhuin silloin - ihan asiallisesti ja hyvässä hengessä - muiden poikien äitien kanssa, jolloin kiusaaminen vähän väheni. Tänä kesänä (kun oma poikani on vuoden vanhempi, eli yhtä vanha kuin naapurin poika oli viime kesänä) olen huomaavinani, että oma poikani on se joka välillä kiusaa muita.



Tietysti kiusaamiseen pitää puuttua, mutta ei ehkä kannata suinpäin ajatella, että ne muut on ilkeitä ja oma lapsi enkeli. Näkemykseni kokemuksen perusteella on, että tuollainen käytös kuuluu ikään (4-5 vuotiailla) ja ensi kesänä voi roolit olla toisin päin.

Olisi tosi vaikea antaa toisten lasten antaa kiusata omaani: leijonaemo minussa varmasti ärähtäisi. Kyllä toistenkin lapsia saa kasvattaa, ja pitää. Lasten on mielestäni opittava kunnioittamaan kaikkia aikuisia.

... tai siis lasten on opittava kunnioittamaan kaikkia, myös toisia lapsia, pienempiä lapsia, eläimiä...

Olen ajatellut aivan samoin, kuin te muut! Arvatkaa vaan, kuinka sydän on välillä verta itkenyt, kun olen " leikkejä" katsellut!



Monenlaisia ajatuksia on itselläkin mielessä pyörinyt. Kuten, että tämä varmaan kuuluu tähän ikään ja näinhän sitä opetellaan tähän kylmään ja kovaan maailmaan. Ja niinkuin joku tuossa sanoikin, ei se oma lapsi aina ole se ihana enkeli, kyllä rajuutta löytyy välillä meidänkin taaperosta! Olen huomannut senkin, että hän kokeilee näitä kavereidensa konsteja 8kk pikku-siskoonsa, eli lällättelyjä yms.



Kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta! OIKEIN MUKAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE!