Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarhasta tieto ei kulje. Harmittaa niin vietävästi.
20.06.2007 |
Lapseni on saanut raivareita koko talven. On siitä puhuttu ja sille on naurettu.
Mulla on kuitenkin aika paljon asioita elämässä ja tähän asti olen ajatellut, että jaa semmonen se nyt on. Eilen sitten toisen ryhmän ope sanoi, että alkaa mennä niin hurjaksi, että lapsella alkaa olemaan jo vähän vaikeaa ja, että lapselta siis puuttuu kokonaan taito hillitä itseään.
Vasta nyt tajusin, että olen tehnyt väärin, kun en ole jaksanut alkaa heti neuvottelemaan vaan olen antanut kiukutella, kunnes tulee itse juttelemaan. Ensimmäinen lapsi, mistä minä aina tiedän mikä on normaalia ja mikä ei. Tai mikä on oikein...
Nyt pännii, kun en ole tajunnut. Olisin voinut opettaa lapselle itsehillintää kotonakin, että tarhassa olisi sujunut paremmin.
Eniten pännii se, että miksei tästä asiasta ole PUHUTTU asiallisesti puolin ja toisin. Lapsi on aika peruskiltti, mutta varsinainen draamaqueen. Mä olisin voinut paneutua asiaan jos olisin tajunnut sen olevan TODELLINEN ongelma. Ja itsekin olisin ottanut mielelläni apua vastaan jos kerran tarhasta olisi apua ollut mahdollisesti saatavilla.
Olen kerran jos toisen yrittänyt asiallista keskustelua asiasta, mutta oma ope on ohittanut olan kohautuksella, että lapset ovat niin erilaisia tai että tyttösi nyt vaan on tollainen....
Pännii niin vietävästi! Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asioista ei saa aikaiseksi asiallista keskustelua!
Kommentit (22)
" Olen kerran jos toisen yrittänyt asiallista keskustelua asiasta, mutta oma ope on ohittanut olan kohautuksella, että lapset ovat niin erilaisia tai että tyttösi nyt vaan on tollainen.... "
ap
peeäs sori tuli vähän pitkä ja sekava teksti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että olet huolissasi ja nyt toivot, että asiasta pidetään palaveri, jossa ovat mukana lapsen kanssa työskentelevät aikuiset ( lähimmät ). Kerro, että haluat tietää, millaista arki päiväkodissa lapsesi kanssa on ja miettiä heidän kanssaan yhdessä, kuinka sitä saataisi sujuvammaksi. Osoita itse, että haluat keskustella asiasta avoimesti ja että arvostat heidän tietoaan ja kokemusta lapsestasi myöskin. Älä tyydy välttelevään tai vähättelevään vastaukseen.
Tsemppiä!
Mun tyttö oli aikanaan tarhassa pari vuotta, joka päivä hakiessani kysyin kuinka päivä on mennyt. Joka päivä kuulemma hyvin.
No ekalle mennessä ei sopeutunut ollenkaan luokkaelämään. Häiriköi, kiusasi muita, sai raivareita jne. Parin kouluviikon jälkeen pidettiin kriisipalaveria koulussa. Kävi ilmi, että päiväkodista oli tullut viestiä lapsen olleen tismalleen samanlainen tarhassa. Siis voi helvetti mä pulttasin. Koko ongelma olisi ollut takuuvarmasti pienempi, jos siihen olis puututtu heti.
Pari vuotta tyttö oli pienluokassa ja sen jälkeen kykeni palaamaan omaan luokkaansa. Ja hyvin menee nykyisin.
tai puhunut jonkun toisen kanssa?
2
tyyliin " kyllähän minä oman lapseni parhaiten tunnen, eikä hänessä ole mitään vikaa" - eli turha tarhan tätien yrittää selittää, että isossa ryhmässä olis ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mulle kyllä voi sanoa muutenkin kaikki tytön tekemiset. Koskaan en ole sanonut, että ei mun tyttö. Enkä koskaan tule sanomaan. Asioista otetaan selvää, jos epäilyttää. Noiden tarhan ihmisten takia tytön käytöksen muokkaus pitkittyi.
Onneksi koulussa ei kuitenkaan jäänyt mitään häirikön mainetta, vaan tyttö sai aloittaa ns. puhtaalta pohjalta kolmannen luokan. Ja koulusta soitetaan heti, jos tulee jotain pientäkin sanottavaa. Näin ongelma ei pääse päälle uudestaan.
Eri asia sitten, miten sen ilmaisee. Jos möläyttää, että teidän JessicaJannica on ihan jälkeenjäänyt tai sosiaalisesti täysi pommi, niin tottahan toki mammat hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä ja oikeutetusti niin. Jos lapsella on ryhmässään ongelmia vaikka vain pieniäkin, pitää niistä tiedottaa vanhemmille aina. Kuinka muuten vanhemmat voivat reagoida asiaan? Yhteistyöllä nämä asiat selvitetään parhaiten ja nopeimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän muutamankin tapauksen, joissa on yritetty jo vuotta aiemmin ehdottaa palveria kelton kanssa etc. mutta vanhemmat ovat vaan todenneet, ettei meidän Villestä nyt saa tehdä mitään silmätikkua, kyllä ne on ne muut pojat, jotka villitsee. Ja vuotta myöhemminkun vast avanhemmat ovat ihan oikeasti tajunneet, että jokin on vialla, niin syyttävät kun ei päiväkodissa ole reakoitu. Ei niillä kuitenkaanole oikeutta sieltä päiväkodista lapsia pakkohoitoon ole lähettää - vaikka tarvetta olisikin
kanssa jutellaan lause pari, ettei se saa täydellisiä kilareita!
Mä neuvottelen kyllä, tyttö on 4 vee ja sen kanssa on yleensä kaksi vaihtoehtoa...
Hyvä jos muillakin on ollut samanlaisia ongelmia. Tai siis oikeasti sehän on kamalaa, mutta vertaistuki auttaa aina. Opet ovat periaatteessa ihania ja vastuullisia aikuisia, mutta silti olen aina välillä vähän ihmeissäni kun he ovat niin väsyneitä. Nyt kuitenkin erikoishurja lapsi on saatu pois ryhmästä ja tutkimuksiin, joten vähän odotin, että sen jälkeen taas opet jaksaa ihan keskiarvovaikeitakin tapauksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi se 4-vuotias sellaisia saa? Eihän se ole edes uhmaiässä.
Tiedoksi vaan että ne uhmat tuppaa jatkumaan 1-vuodesta alkaen ainakin 6-vuoteen - pidemmälle ei itsellä ole vielä kokemusta :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se todella jatkuu vuosikausia, ei kaikki ole kunnossa. Lue nyt ihan vaikka jokin kasvatuksen perusopus.
Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin uhmaaminen ja rajojen testaaminen on normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Näitä vaiheita on tyypillisesti n. 2¿3 vuoden ja 6 vuoden iässä sekä esimurros- ja murrosiässä. Lapsen kehityksessä vaihtelevat myrskyisämmät ja seesteisemmät vaiheet.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tosiaan 6-v tulee se " pikku murrosikä" , jolloin usein nekin, jotka 2-4 vuotiaana uhmilta välttyivät yllättävät vanhempansa
2-3-vuotiaana on uhma, sitten on se 6-vuotiaan " eskariuhma" , mutta ei 4 vuotta ole mikään perusuhmaikä.
" tyypillisesti n. 2¿3 vuoden ja 6 vuoden iässä" jättä sen aika avoimeksi ikähaitarin ja jollain yksi huippu voi olla 4-v puolella
mutta ap:han väitti, että koko aika välillä 1 - 6 vuotta on uhmaa. Ei ole. Se on epänormaalia, jos on.
Eikä 4-vuotias kyllä todellakaan ole tyypillisesti uhmassa.
Eli joilla 4v-rajapyykki lähetyy ja tuskin se uhma kuin seinään loppuu kun 4 v tulee täyteen. Tai toivotaan niin - oma pikku raivotar on 3v ja 11kk :-)
Alue: Aihe vapaa
saako niitä siellä ja miten siellä toimitaan...