Ihan hajalla vilkkaiden 1,5v ja 3,5v lasten kanssa
Mulla siis tuon ikäiset lapset ja vanhemmalla vielä uhmakausi. Hoidan lapsia kotona ja mies on jonkin verran iltoja ja öitä pois työmatkojen takia. Olen välillä aivan poikki.
Pojat ovat ihania, mutta niin vilkkaita että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ihan vain tavallisessa leikkimisessä pitäisi suunnilleen koko ajan olla erotuomarina tai henkivartijana vieressä. Kiipeilevät, hyppivät, pomppivat, keksivät kokeilla ties mitä höpsöä. Koti on tehty mahdollisimman lapsiturvalliseksi, mutta oikeasti, ei millään voi esim. viedä pois jokaista tuolia, pöytää, sohvaa tms. jolta voi pudota. Monesti puolet talon huoneista on ovi kiinni, kerran vietin illan vikan tunnin poikien kanssa yläkerran hallissa kaikki ovet kiinni, kun meno oli sellaista, etteivät missään pysyneet nahoissaan.
Päät kolisee jatkuvasti, mustelmia tulee, mätkivät toisiaan (yleensä leikkimielisessä velihengessä)... Pelkään, että joskus vielä sattuu jotain vakavampaa. En mitenkään voi olla koko ajan vieressä. Ruokaa ja tiskejä on pakko laittaa, vähän siivoilla, käydä vessassa ym.
Onko kellään samanlaista? Ja vielä: me ulkoillaan paljon, ei katsota telkkaria kuin pari kertaa kuussa, pojat syö kunnollista ruokaa (ei juurikaan sokeria tai vaaleita jauhoja), kumpikaan ei ole astmalääkityksellä tai muullakaan, missä sivuvaikutuksena voisi olla ylivilkkautta.
Voi olla, että nukkuvat ehkä vähän liian vähän ja aivoja vaivaavaa tekemistä voisi olla enemmän. Mutta en yksinkertaisesti JAKSA ideoita askartelu- tms. muuta puuhaa, jossa voisi turvallisesti ja rakentavasti olla mukana sekä 1,5v että 3,5v. Ja isompi eri huoneessa omia juttujaan tekemässä ei onnistu, veljekset ovat kuin ilvekset eikä kumpikaan halua olla eri paikassa kun toinen (kun kotona ollaan).
Kommentit (7)
meidän pojat on jo 3 ja 5, on helpottanut jo TOSI paljon! Ja kolmannesta haaveilen...mutta muistan ajan, jota kuvailit. Ole onnellinen eloisista pojistasi ja koita saada myös sitä paljon puhuttua omaa aikaa
Meillä lähdetään heti aamusta ulos. Mielellään myös syödään ja nukutaan päikkärit siellä. Otan mukaan myös kirjoja, ehkä kyniä ja paperia yms. Mulla ei kestä pää sitä meteliä sisällä ja meillä ei kyllä ole tilaakaan kuin kaksion verta. Juoksuta lapset ulkona ohjatusti uuvuksiin. Tehkää metsäretkiä, käykää rannalla, menkää kiipeilemään leikkipaikoille. Rakentakaa majoja, siltoja ihan mitä vaan. Piirtäkää hiekkaan ja leikkikää hippaa. Tehkää pyörälenkkejä (pienempi istuimessa ja isompi omalla pyörällä).
Sisällä hanki lapsille pomppupalloja, rakentakaa majoja, jumpatkaa. Hanki askastelutavaroita omiin koreihin ja kaiva aina yksi kori tarvittaessa esiin. Pujotelkaa helmiä, tehkää leikkaa&liimaa kortteja, niitä silitettäviä helmitauluja, muovailkaa, ompeluaskareita yms. Yritä tehdä ruoat lasten nukkuessa taikka askarrellessa. Kyllä se siitä. Tsemppiä!
tiedän tunteen! olen kahden vilkkaan 1,8v ja 3,8v tytön äiti.
väsynyt olen minäkin ja nyt oon haeskellut töihin jos sitä jaksais arkea paremmin kun olis päivät töissä (tai sitten ei). Pienempi on ollut siitä lähtien kun lähti liikkeelle aivan älytön menemään ja utelias kun mikä!!!! Raahaa tuolia ja kaivaa ja kopeloi kaiken mihin yltää. Juuri tänään kulki siirappipurkin kanssa. Ja kun molemmat on vielä omatoimisia niin ei uskalla sanoa ajatustaan ääneen koska tytöt on samantien toteuttamassa sitä. Onneksi nyt vanhemmalla tytöllä sujuu naapurin samanikäisen kanssa leikkimökkileikit hyvin vaikkakin saa olla tarkkana mitä sinne haetaan sisältä. Välillä on viety juhlamekot kaapista ja välillä yöppärit sängystä. Tänään en antanut viedä yöppäriä (en yleensäkään anna kuin jonkun vanhan resuisen) niin kohta kulki naapurin omassa. Nuorempi lähtee ulkona joka ohikulkijan perään tai naapurin ovesta sisään jos ovat jättäneet auki.
Sisällä ollessa tyhjennetään vain kaikki lelulaatikot ja sitten mennään meijän sänkyyn pomppimaan tai nuorempi tyhjää keittiönkaappeja. Tai kun laitan pyykit kuivumaan niin kohta kiskotaan nitä alas. Isän työkalukaapista mutterit on pitkin taloa ja kengät joutuu tarkistamaan ennen jalkaan laittoa. Meillä nuorempi neiti yllyttää vanhempaa joka isompien seurassa jo osaa nätisti touhuta mutta vielä innostuu tyhmäilemään pienempien kanssa.
Onneksi alkaa jo näkyä " järkiintymisen" merkkejä isommassa mutta vieläkin liian usein on päiviä jolloin hermot on ihan riekaleina! Joten tuttu tunne mullekkin!
Eiköhän se tästä joskus rauhoitu! Vauvakuumetta ei ole päässyt esiintymään.
ja ole kuvitellut menon olevan meillä hurjaa. Mutta kun luen muiden viestejä, niin en voi jotenkin aivan samaistua tilanteeseen. Tiedän juuri, mistä puhut, koska meilläkin on JOSKUS tuollaisia päiviä, mutta oikeastaan vain silloin, kun vanhempi ei ole nukkunut päikkäreitä tai kummatkin ovat nukkuneet yönsä huonosti. Ehkä sitten eri sukupuolta olevat sisarukset eivät ehkä riitele yhtä paljoa kuin samaa sukupuolta olevat? Mene ja tiedä...
meillä tytöt riitelee jonkun verran mutta esikoinen on toisaalta tosi ihanan luontoinen ja jos ite saa jotain esim keksiä niin heti kysyy että anna xxxx; llekkin. Ja jakaa omastaan mutta osaa kyllä huitoa ja pätkäsitäkin jos tarve vaatiin. Ja nuorempi tahallaan ärsyttää lisää kun huomaa että esikoinen ei tykännyt yhtään tai alkaa itkemään. Tälläisessä menee hermot kun kuopus saattaa koko päivän olla sillä tuulella että ärsyttää mua sekä vanhempaa tyttöä tahallaan. Selkeät luonne erot on kyllä! ja näkynyt jo odotusaikana!
Vierailija:
ja ole kuvitellut menon olevan meillä hurjaa. Mutta kun luen muiden viestejä, niin en voi jotenkin aivan samaistua tilanteeseen. Tiedän juuri, mistä puhut, koska meilläkin on JOSKUS tuollaisia päiviä, mutta oikeastaan vain silloin, kun vanhempi ei ole nukkunut päikkäreitä tai kummatkin ovat nukkuneet yönsä huonosti. Ehkä sitten eri sukupuolta olevat sisarukset eivät ehkä riitele yhtä paljoa kuin samaa sukupuolta olevat? Mene ja tiedä...
no minkä ikäinen se nuorempi on?
jo ihan hyviä vinkkejä, paitsi että minä en ikinä uskaltaisi 1,5-vuotiaan antaa askarrella itsekseen. Sen verran innokkaasti laittaa kaiken vielä suuhun.