yksi vs. kaksi lasta - kokemuksia?
Meillä on puolitoistavuotias poika ja haaveissa toinen lapsi. Haluaisin kuulla kokemuksia siitä, miten elämä muuttuu toisen lapsen syntymän myötä. Onko se tuplasti raskaampaa? Ensimmäisen kanssa vauva-aika oli raskasta, poika nukkui huonosti. Olin uuvuksissa, ehkä hiukan masentunutkin ja parisuhdekin oli huonolla tolalla. Toki se oli myös elämäni ehdottomasti onnellisinta aikaa, olin tosi rakastunut lapseeni, joka kehittyi normaalisti ja on nyt iloinen ja ihana taapero. Nyt tuntuu, että elämä on helpottanut ja olemme sopeutuneet lapsiperheen elämään, mutta silti ajatus toisesta pelottaa: miten jaksamme? Olen aina halunnut kaksi lasta enkä haluaisi lapsilleni liian pitkää ikäeroa. Haluaisin uskoa, että pahin kriisi käytiin esikoisen kohdalla - kokemuksia?
Kommentit (9)
En sanoisi, että ensimmäisen syntymä mitään kriisiä toi. Mutta esikoinen oli ihan tavattoman työläs vauva, joka vain valvoi ja huusi. Sen jälkeen toisen saaminen oli leikintekoa. Silloin vasta opin, kuinka helppoa on tavallisen vauvan kanssa, joka on jopa joskus ihan tyytyväinen.
Useimmat kyllä kokevat, että kaksi lasta teettää enemmän töitä kuin yksi. Mutta on myös paljon minunlaisiani äitejä, joiden mielestä kahden kanssa on helpompaa kuin yhden. Meillä se johtuu lähinnä siitä, että vanhemman lapsen hoito on helpottunut niin kamalan paljon, kun hän on kasvanut niin isoksi, ettei enää roiku lahkeessa vuorokauden ympäri.
Esikoinen oli tosi helppo lapsi. Söi, nukkui ja naureskeli hereillä ollessaan. Mutta tämä kakkonen.. Koliikki, allergiat, jatkuva itku ja kätinä. No ainakin tiedän, et meidän lapsiluku on nyt täysi..
1. Talon rakentaminen
2. TOISEN lapsen syntymä
Tutkittu juttu! Ekan jälkeen elämä on asettunut jo uomiinsa, ja kakkonen tuo sitten tuplatyön.
Meillä lapset alle 2 vuoden ikäerolla ja on aivan ihanaa seurata sisarusten kasvua ja leikkiä. Ikää nyt 1 ja 3.
Rankkaa ei ole ollut, sillä kaikki oli jo etukäteen tiedossa. Esikoisen kohdallahan kaikki tulee yllätyksenä, toisen kohdalla tiedät jo mihin varautua ja sen vuoksi kaikki tuntuikin tosi helpolta.
Toisen helpputta tai työläyttä ei tietenkään voi etukäteen tietää, mutta sen ensimmäisen tietää kyllä.
ikäeroa 1v4kk ja melkosta kisuamista välillä.. Toisaalta jos olis vain yksi niin varmasti olisi enemmän vanhemman huomiota vailla,, nyt saavat paljon seuraa myös toisistaan - hyvässä kuin pahassakin. Illat monesti melkoista vipellystä, kun molemmat ja vanhemmat väsyneitä, mutta touhua kyllä mukava seurata ja sitä miten isovelu perään kuitenkin välillä kattelee ja kyselee. Nyt kolmas tulossa, että josko sen avioeron vuoro sitten :)
kuopus sairastelee paljon. Tähän asti on ollut helppoa, mutta viime talvi oli tosi rankka, kun lapset jo 5 ja 3. Luulin aina että tilanne helpottaisi ajan myötä, mutta minusta se alkuaika oli ihan helppoa.
ja loput on kuolleet.