Yh-kaverista on tullut pikkuhiljaa tosi rasittava.

kyllä yksinhuoltajilla kuitenkin kai on keskimääräistä rankempaa kuin muilla...

Ja mulla on mies. Eli jos nyt vaan katsoisit vähän läpi sormien vähän aikaa...



Tämä on muuten paljon rankempaa kuin vauva-aika!

parempi kai se on kiukutella kavereille ku lapsille. Tai no kaveruus on suhteellinen käsitys, hän tarvis kunnon ystävän!

Ainakin sitten tajuaa itse, että teitä asia häiritsee. Joskushan sitä tulee kiukuteltua ilman, että tajuaa muiden ajattelevan sitä kiukutteluna.

Sano suoraan että hän kuulostaa väsyneeltä ja kysy miten voisit auttaa. Viekää vaikka porukalla pojat jonnekin niin että hän saa levätä.

itse koin saman ja tuntu et ystävät hävis, lapsi oli tosi vaikea ja minä väsynyt, nyt on helpompaa mutta osa kavereista hävisi.

ole sinä tosi ystävä ja pysy kaverina..





ymmärrän kyllä että se on rasittavaa, mutta minäkin yleensä kuuntelen kavereitteni mieshuolia, et oon korvia myöten täynnä, mutta jaksan silti aina kuunnella, mutta huomasin et moni kaveri hävis kun minulla oli niitä ongelmia, ja ei tullu kuuloonkaan että oisin saanu apua muilta, vaikka minun olisi kyllä pitäny jaksaa auttaa muita aina ku ne apua tarvii ja en tiiä mikä mulla on mutta yleensä autoinki senkin uhalla että ite väsyn vielä enemmän...

jopa vihaisia " kaikille" -

kyllä se menee ajan kanssa ohi

- onhan se yksi elämän isoimmista kriiseistä

Osa ihmisistä selviää kriiseistä niin, että näkevät asioista paljon positiivista ja hyvää ja osa taas katkeroituu joksikin aikaa tai jopa lopullisesti. Itsekin olen eronnut ja monen eroa vierestä seurannut, kyllähän se harmittaa kun yksi ystävä " menee ihan pilalle" minun mielestä, mutta jokainen reagoi omalla tavallaan.