Kerro epäkohtia yhteiskunnassammme masentuneen näkökulmasta, kiitos!

Eli nyt, antakaa paukkua, miten teitä on kohdeltu/hoidettu vai suorastaan heitteelle jätetty?



ap

jos sinulla on jotain mitä haluat jakaa niin kerro voin lisätä sen vielä kirjoitukseen. Kirjoitan nimimerkillä.

ihmisten pitäis voida ottaa rennommin talven pimeinä kuukausina. Itse masennun ja lamaannun silloin täysin. Kai se ainoa vaihtoehto on muuttaa jonnekin etelään jo ennen eläkeikää. Mutta yhteiskunta vois ehkä jollakin tavalla tulla vastaan että tämä olisi mahdollista.

Epäoikeudenmukaisuudessaan masentavaa, kun joutuu olemaan yhteiskunnassa orjatyöläisen asemassa. Työllistämistyöt voisivat olla takuutöitä eli kaikille taattaisiin esim kaksi tuntia töitä per päivä ja niiltä saisi normaalin tuntipalkan. Jos onnistuisi itse hankkimaan lisätunteja, niin ei menettäisi näitä takuutunteja ennenkuin tulisi täystyöllistetyksi.

saa ja jaksaa hakea apua. Apua täyty osata hakea jo ennen pahaa masennusta. Kukaan ei kontrolloi lääkkeitä, uusia reseptejä saa. Kolmatta vuotta terapiaa en ole saanut, vaikka tarvetta on ollut. Toivoisin vain kuolevani pois, kun en viitsi itseäni tappaa.

Vaikka masennus tekee juuri arjesta selviytymisen vaikeaksi, ja pienet lapset tulee juuri ja juuri hoidettua. Niin kotiin ei joka paikassa silti saa apua. Päivähoitoon lapset kyllä voisi viedä. Mutta kun vauvan paikka ei ole siellä. Eikä mun tapauksessa hyvin aran 1½-vuotiaankaan. Niin sitten on selvittävä itse. Käytännössä se meillä tarkoittaa sitä, että mies jättää töitä rästiin ja viettää enemmän aikaa kotona, mikä tietysti luo sitten vuorostaan taloudellista stressiä.