Toista odotellessa... *huokaus*

Meillä vähän sama tilanne.... Poika täyttää parin viikon päästä 10kk, ja uusi tulokas ilmoitti tulostaan parisen viikkoa sit, viikkoja mullakin vasta 6+5.



Meillä kans kakkonen toivottu, mutta en uskonut saavani sitä mahdollistuutta kun ekankin alkuun saattaminen oli vaikeaa. Siispä tämä raskaus melkoinen yllätys ja varsinkin kun se tapahtui näin pian... Että tässä sitä kanssa totutellaan ajatukseen kahdesta pienestä lapsesta. Aika näyttää kuinka me selvitään, tai selvitäänhän me mutta miten....



Se jotenki jännittää kun ykkönen on ollut tosi kiltti vauvasta asti, ei turhia itkeskele, ei juurikaan sairastellu ni takuulla tää kakkonen on sit aivan jotain muuta. ;-))



Mutta tsemppiä teille, kyllä kaikki sujuu. =))

Täällä samassa veneessä ollaan :). Esikoinen nyt 1v ja viikkoja taitaapi nyt olla 11+ jotain. Tää toinen on todella positiivinen yllätys kun esikoista jouduimme yrittämään vähän enemmän, mutta kieltämättä vähän hirvittää, että miten sitten tulee pärjäämään kahden noin pienen lapsen kanssa.... Esikoinen oli etenkin aluksi tosi vaativa vauva. Nukkuin huonosti ja parkui ensimmäiset kolme kuukautta. Mutta siitä se sitten lähti ja nykyään menee kyllä tosi kivasti.

Miten te muut olette muuten voinneet? Onko esikoisen hoito tuntunut nyt rankemmalta? Mä olen ollut tosi väsynyt viimeiset pari kuukautta ja etenkin iltapäivisin on tosi kuvottava olo. Odottelen tässä jo todella malttamattomana, että pääsisi siihen keskiraskauden hehkeään vaiheeseen...hehheh... Esikoista odottaessa kuvotus kyllä väheni, mutta väsymys ei kyllä helpottanut koko raskausaikana. Silloin sentään pystyi lepäämään aina töiden jälkeen jos siltä tuntui, mutta nytten tuo reipas 1v pitää kyllä liikkeessä koko ajan. Ootteko muuten ajatelleet mennä töihin tässä välissä? Mä en, kun alustavastikin tarkoituksena oli olla hoitovapaalla vähän pidempään. Sannumannu:

Heippati!

Sain tietää muutama päivä sitten, että meille on tulossa toinen lapsi. Raskaus on vielä ihan aluillaan. Ajan suhteellisuudesta: Esikoinen täyttää pian vuoden, mutta tuntuu että vastahan se syntyi.. Toisaalta minun mummi sanoi, että vastahan hänenki lapset syntyivät. . .

Toinen lapsi on odotettu ja toivottu, mutta jostakin kumman syystä nyt kun tuli tieto raskaudesta, olen alkanut miettimään mitä tästä elämästä nyt tulee, kun perheeseen tulee toinenkin lapsi. Siis vaikka ennen raskautta mietittiin halutaanko alkaa edes yrittämään, tultiin tulokseen kyllä ehdottomasti, koska molemmat haluavat paljon lapsia ja uskomme kyllä että pärjäämme...

Tunteet on HIEMAN ristiriitaiset, koska haluan lisää lapsia, ja nyt kun sitä on tulossa, haluaisinki ottaa takapakkia. Minua kauhistuttaa ajatus itsestä tukka sekaisin ja lapset juoksee missä sattuu sekamelskan keskellä. Tuohon mielikuvaan voi kyllä ite aika paljon vaikuttaa ;)

Haluasin tietää, minkälaista on äidin arki perheessä jossa on useampi lapsi! Kerkeääkö sitä meikkaamaan ja laittaa hiuksia, entä juomaan kahvin rauhassa. Olen nimittäin kuullut vain kauhujuttuja.

Sekin olisi mielenkiintoista tietää, minkälaista niinä eka päivinä on ollut, kun uuden vauvan kans on tultu sairaalasta kotiin.

Heippa vaan!

Ymmärrän tosi hyvin ristiriitaiset tunteesi. Meillä esikoinen oli 7kk, kun uusi ilmoitti tulostaan. Raskaus ei ollut meille yllätys, vaan odotettu ja toivottu. Silti monenlaiset tunteet valtasivat välillä mielen.

Kaikki on nyt kuitenkin mennyt hyvin! Kyllähän se ensimmäinen vuosi vauvan ja yksivuotiaan kanssa oli aikamoista, en oikein siitä edes muista. Laihduin ihan kamalasti, kun välillä ei meinannut keritä edes syömään =) Meillä lisäksi kaikki sukulaiset asuvat eri paikkakunnilla, joten ylimääräsitä apua ei juurikaan ollut. Jos teillä on esim. isovanhemmat samalla paikkakunnalla, tai edes lähistöllä, hyödyntäkää sitä!!! Käytte miehen kanssa välillä syömässä ja sen semmosta.

Mustasukkaisuutta ei juurikaan ollut, koska ikäero oli niin pieni. Nyt nuo leikkivät jo ihanasti keskenään pitkiäkin aikoja, vaikka eri sukupuolta ovatkin! Jos mä pääsisin takaisin menneisyyteen ja saisin uudelleen päättää lasten ikäerosta (vaikkei se asia meidän käsissä täysin olekaan!!!) en tekisi mitään toisin =) Rankkaa oli aluksi, mutta kyllä se siitä voitoksi kääntyy.

Nyt meillekin odotellaan jo kolmatta. Vaikka välissä vannotin, ettei enää ikinä sitä rumbaa. Nuorimman ja vauvan välille tulee nyt n. 2,5v. Ihan kiva. Ehkä ei enää ole niin rankkaa ne ensimmäiset kuukaudet ;)



Paljon se ottaa, mutta vielä enemmän se antaa, kun muistaa kuinka hetken aikaa se vauva-aikakin kestää. Ne on niin hetken pikkusia!!! Kohta niitä saa karkilla hokutella syliin =)



Kyllä te jaksatte!!!

Meillä on vanhin 4-v, keskimmäinen 3-v ja nuorin 4kk. Säpinää on kokoajan. Olen kuitenkin raivannut tilaa käydä juoksemassa tai jumpassa pari kertaa viikossa. Aluksi tunti erossa vauvasta tuntui kamalalta! Tekee kuitenkin hyvää huolehtia itsestään ja nähdä aikuisia(pelkästään siis aikuisia!). Kampaajalla käyn säännöllisesti- vauva mukana, koska hän ei juo pullosta. Isommat menevät mamman luo hoitoon. Kylässä käydään ja vieraita kutsutaan ehkä harvemmin. Yhteistä aikaa meillä on miehen kanssa iltaisin klo 21 jälkeen- enempää en osaa kaivatakaan.

Kotiin tulimme nuorimmaisen kanssa 10h synnytyksen jälkeen. Tuntuu, että arki alkoi heti. Vauvaa ehti ihastella iltaisin ja öisin. Nautinkin yösyötöistä ensimmäisen kerran oikeasti. Nukuin vauva tiukasti kainalossa ensimmäisen kuukauden, koska aikaa tuntui jäävän pikkuiselle liian vähän.

Kaiken kaikkiaan tämä on niin ihanaa aikaa, että toivoisin ajan pysähtyvän. Ajatus vielä yhdestä vauvasta on jo herännyt. Vanhimmat syntyivät 1v4kk ikäerolla. Voisin- jos se vain minusta olisi kiinni- tehdä nuorimmaisellekin " parin" .

Ei kannata jännittää etukäteen. Kaikki sujuu varmasti hyvin ja itsellekin riittää aikaa, ainakin pikkuisen.. Ei sitä kyllä paljoa kaipaakaan.