Miksi naisen on jaksettava enemmän kuin mies?
Meillä on viime vuodet olleet tosi raskaita syistä, joita en halua tässä kertoa. Sekä miehen että minun suku on koko ajan ollut huolissaan miehestäni, miten hän kaiken jaksaa. Kukaan ei koskaan kysy, jaksanko minä. Nyt oma äitinikin ehdotti ihan tosissaan, että mies tarvitsisi varmaan joskus jotain lomaa tai vapaata ihan yksin jaksaakseen, minuahan ei taas mainittu tietenkään. Kun mieheni oli muutaman viikon töissä pois kotoa, minua kehotettiin hänen kotiinpalattuaan olemaan enemmän lasten kanssa, jotta hän saa levätä.
Kommentit (13)
Paha ottaa juuri teidän työtaakkoihinne kantaa, ap, koska tuon perusteella ei vielä siitä paljoa tiedä.
Mutta toisaalta: kyllä se töissäolokin on raskasta, ei pelkkä kotona lasten kanssa olo... joten ehkä miehesi tosiaan ansaitsisikin vapaata ja lepoa. Mikä ei tietenkään poista sitä, että sinäkin sitä ansaitset.
Mutta: voi olla, että naisten panosta aliarvioidaan monesta syystä:
- naisten työ on ns. näkymätöntä ja aika aliarvostettua. Siitä ei makseta palkkaa eikä siitä jää näkyviä jälkiä! Ruokaa on laitettava ja siivottava jatkuvasti... Monet naisetkaan eivät arvosta kotityötä.
- naisille on sovinistisesti katsottu kuuluvan enemmän tuonkaltaista työtä. Kun mies siivoaa ja hoitaa lapsia, se on poikkeus, joka noteerataan.
- naiset eivät kehtaa pitää yhtä paljon porua työmäärästään kuin miehet. Kun miestä väsyttää, hän sanoo sen ääneen ja saa sympatiaa. Nainen ei kehtaa...
Eli. Avaa ap suusi ja vaadi! Ei se mies ja suku muuten osaa arvostaa. Hullua ja kurjaahan tuo on, mutta yleistä.
Eli oletko sinä aina ollut se vahvempi/vahvemman oloinen teistä?
Meillä nimittäin on ihan toisinpäin, että kaikki ovat huolissaan minun jaksamisestani, vaikka miehellä on vähintäänkin yhtä rankkaa. Johtuu luultavasti siitä, että pieni ja ehkä vähän semmoinen herkänoloinen ulkopuolisen silmissä, vaikka itse koen (ja tiedän) olevani vahvempi kuin mieheni ja miehenikin tietää olevansa herkempi kuin minä.
kannamme vastuun puoliksi, tänä raskaana aikanakin, kun meillä on ollut paljon surua ja murhetta. Silti molempien läheiset ovat kaikki huolissaan vain ja ainoastaan miehestäni. Ei minua kukaan kuuntele, vaikka yritänkin välillä avata suuni. ap
Meillä on molemmat lapset valvottaneet aivan mielettömästi, syinä allergiat, harvinaiset sairaudet ym. Ja todellakin, kaikki aina symppaavat miestä, jonka on jaksettava töissä. Hän nukkuu kuitenkin vierashuoneessa aina kaikki ne hankalat yöt silloin, kun töihin on noustava, eli saa yhtenäistä unta monta tuntia öisin, minä en välillä nuku kuin tunnin vuorokaudessa...Jos tästä valitan, niin " onneks sun ei tarvi töihin nousta" ....Sitten kun mies kerran kuussa valvoo jonkun viikonlooppuyön että saan joskus nukkua, muistaa hän kertoa kaikille mitä kaikkea yöllä tapahtui ja miten hän on nyt valvonut ja taas sädekehä kiillottuu....(ja kuin Murphyn laki, juuri se miehen valvoma yö on AINA sieltä helpoimmasta päästä, pari herätystä aamuyöstä tai jotain....)
Anoppi on pahin tässä asiassa, mutta tosiaan tämä asenne tuntuu olevan yleinen, että äidin/naisen on jaksettava enemmän kuin miehen.
Kaiken huippu on se, että vuorotyötä tekevä lähisukulainen tulee aina meille valittamaan miten rankkaa hänellä on kun unet on vähissä ja kaikki aina häntäkin säälivät....Lienee sanomattakin selvää, että mies kyseessä....
ja teen yhtä lailla töitä kuin mieskin. Että miksi miehestä pidetään noin paljon huolta mutta sinusta ei!
Suu auki ja piruile takas.
" Näköjään parempi vävy on ....... parempi vävy sitä......
heh se on kummasti hiljentänyt äitini ja
pyytämään jotain heti kun lasken takapuoleni alas. Ei hetken rauhaa. Istuminenkin ja hetken hengäs lasketaan jo sellaiseksi laiskuudeksi josta kuulee lopun päivää.
Mutta joo... mun mieheltä kyseltiin vointia ja kuinka on jaksanut kun olin viimeisilläni raskaana. Minua ei edes huomattu. Niin onhan se raskaus kuitenkin miehelle fyysisesti tosi raskas juttu..
näkee asiat paremmin, kun tuo oman työmäärän arvioiminen on niin kovasti subjektiivinen juttu.
mies
Mutta kuten sanottua, oma arviosi VOI olla aivan oikea ja sukusi/miehesi suku on puolueellinen.
Kurjaa, ettei edes oma äitisi ole sinun jaksamisestasi yhtään huolissaan. Vai onko? Ei ehkä sano sitä sinulle, vaan miehellesi?
saattavat tehdä pitkää päivää raskasta työtä, eivätkä koe sitä kovin raskaaksi. Joku toinen saattaa kokea raskaaksi jos yleensäkään tarvitsee tehdä töitä.
Eli edelleenkin ulkopuolinen näkee vain työhön käytetyn ajan, mutta tekijälle se on henkilökohtaista kokemista.
kaikki kotityöt, hoitaa kaikkien lasten harrastuskuljetukset ja koko arjen, pääsee kotoa poissaoleva helpommalla.
Samat surut ja murheet meillä on ollut viime vuodet molemmilla, ja se tuntuu pahalta, että miehen jaksamisesta ollaan huolissaan, mutta ei koskaan kysytä, jaksanko minä. Ja ei äitini tosiaan ole huolissaan ja puhu sitä muille, on kyllä joskus selän takana minua moittinut, kun en ole hänen mielestään osallistunut riittävästi johonkin, esim. heidän auttamiseensa. ap
ja sitten naista vielä moititaan " heikommaksi astiaksi" jne. Ei reilua, ei.
Valitettavasti asenne on toisinaan juuri tuollainen. Kieltäydy alistumasta marttyyrimaisesti ja järjestä itsellesi vapaata/lomaa. Huomauta, että apu olisi tervetullutta sinullekin. Tsemppiä!