Mies oli viikonlopun menoillaan. Kauankohan noita menemisiä pitäisi jaksaa katsella?
Älkää sanoko, että ansaitsen tämän. Olen kuullut sen jo niin monta kertaa, ettei siinä ole yhtään mitään uutta. Sitä vain tässä nyt kelaan, että pystynkö asumaan saman katon alla miehen kanssa, jos näitä menoja alkaa olla enemmänkin.
Tuntuu, että ajaudumme koko ajan vain enemmän erillemme. Mitä toivoa voi enää olla parisuhteella, jossa molemmilla on vapaus mennä, tulla ja tehdä mitä haluaa. :' (((
Kommentit (17)
en kauheasti ole selvillä historiastasi, mutta sen verran kuitenkin, että SITÄ SAA MITÄ TILAA!! Miksi jatkaa yhteiseloa, kun ei se kumpaakaan tunnu kiinnostavan?
Vierailija:
Miksi jatkaa yhteiseloa, kun ei se kumpaakaan tunnu kiinnostavan?
Tämä kaikki on tapahtunut tosi äkkiä. Vielä reilu vuosi sitten olimme ihan tavallisen onnellinen pariskunta, minä äitiyslomalla kotona ja mies töissä. Jotain muuttui tosi paljon sen jälkeen, kun lähdin töihin. Ihastuin korviani myöten erääseen työkaveriini, mutta en silti ajatellut pettäväni. Valitettavasti tuli kuitenkin hetki, jolloin kontrollini petti ja se oli menoa.
Nyt sitten mies käy läpi omaa prosessiaan. Uskon vilpittömästi, että hänkin oli vielä jokin aikaa sitten onnellinen parisuhteessamme. Ei tämä kaikki mitenkään suunniteltua ollut. En voi sanoa, ettei yhteiselo kiinnosta kumpaakaan. Miehen puolesta en tietenkään voi puhua mitään varmaa, mutta minulla on tällä hetkellä jotenkin täysin lannistettu olo. Minä satutin miestä ja nyt hän satuttaa minua. Paska homma.
Lisäksi tunteeni toista miestä kohtaan eivät ole missään vaiheessa loppuneet. Luovuin hänestä jo kokonaan ajatuksissani, mutta nykyisessä tilanteessa ei sekään ole mitenkään yksioikoista.
suurin mokani koskaan ja en halua olla tekemisissä kanssasi ja sanoisin, että rakastan miestäni ja perhettäni yli kaiken ja teen mitä vaan, että saan heidät takaisin.
Vqarmasti tehoaa, jos ei niin sitten ei, mutta muuta et mielestäni voi
Olemme soitelleet muutaman kerran ihan kavereina, mutta todellakaan mitään ei ole tapahtunut.
Olet itse myöntänyt himoavasi sitä poikaa edelleen.
KUN EDELLEEN SOITTELET PANOSI KANSSA!
Voi järki, kun et nyt jättäisi...
Äläkä välitä näistä mielipiteistä täällä.
ne ei kuulu toiselle. Sehän voi olla teidän ratkaisu tai sitten erotkaa. Asumusero?
Mutta jos et halua satuttaa miestäsi enempää, ÄLÄ soita enää pojulle KOSKAAN!
t. petetty
Silloin minusta tuntui, että selviämme tilanteesta. Mies oli tietenkin loukkaantunut, mutta suhtautui rauhallisesti ja odottavaisin mielin asiaan. Tai näin siis luulin. Myöhemmin erään riidan yhteydessä mies rykäisi pihalle todelliset tunteensa ja sanoi haluavansa asumuseron. Asumme kyllä edelleen yhdessä, mutta mies on ottanut selvästi etäisyyttä tuon jälkeen. Ei meillä oikein puheyhteyttä tällä hetkellä ole, paitsi arjen pakollisista asioista. :(
todennäköisesti. Ellette sitten saa eroa pian aikaiseksi.
Arvostan ehdotuksianne pariterapiasta, mutta tällä hetkellä en todellakaan tiedä, miten sellainen voisi käytännössä toteutua. Minusta ei mitenkään. Siitä asti kun mies paljasti todelliset ajatuksensa, hänen suuntauksensa on ollut ainoastaan poispäin minusta. Koen, ettei minulla ole tilanteeseen mitään sananvaltaa tai edes oikeuttaa toivoa mitään. Siksi en voi edes kuvitella ehdottavani hänelle pariterapiaa. Aloitteen pitäisi tulla häneltä.
Ja mitä niihin puheluihin tulee, niin minä en ole soittanut pojulle vaan hän minulle. (Äh, inhoan poju-nimitystä, mutta olkoon kun en viitsi nimeäkään tähän kirjoittaa.) Sitä paitsi hän on lähestulkoon ainoa, jonka kanssa voin IRL jutella tästä rehellisesti. Tuomitkaa rauhassa, mutta niin se vain on.
voit vain toivoa parasta. Mutta jos oikeasti olet noin huomionkipeä, että haet lohtua pettäjäkaveristasi niin en usko miehesi palaavan takaisin.
Minä en palaisi.
Hae apua jostain muualta jos sitä oikeasti haluat.
Mene esim. itse terapiaan (sellaiseen johon voi mieskin osallistua kun ja joskus haluaa). Ota vastuu teosta ja toimi, eli selvitä itsellesi miksi petit.
Ja olet vieläkin hänen kanssaan yhteydessä. Oletko jotenkin tyhmä?
Ei ihme jos miehesi menee menojaan. En tunne yhtään ihmistä, joka tuollaista katselisi.
-Älä ole missään tekemisissä " pojun" kanssa
-Ehdota terapiaa
-Anele, pyydä ja rukoile miestäsi antamaan anteeksi (useasti ja pitkään)
-Kerro tunteistasi, rakastavasi häntä.
Miehelläsi on oikeus torjua sinut uudelleen ja uudelleen ja sinulla on velvollisuus yrittää korjata suhteenne kerta toisensa jälkeen kunnes hän antaa anteeksi tai ottaa eron. Sinä olet syypää välirikkoonne, SINUN täytyy korjata tilanne.
Tietty jos miehesi antaa anteeksi niin sitten alatte YHDESSÄ selvittelemään asioita.
Mrs_Starlight:
Älkää sanoko, että ansaitsen tämän. Olen kuullut sen jo niin monta kertaa, ettei siinä ole yhtään mitään uutta. Sitä vain tässä nyt kelaan, että pystynkö asumaan saman katon alla miehen kanssa, jos näitä menoja alkaa olla enemmänkin.Tuntuu, että ajaudumme koko ajan vain enemmän erillemme. Mitä toivoa voi enää olla parisuhteella, jossa molemmilla on vapaus mennä, tulla ja tehdä mitä haluaa. :' (((
rajansa kuitenkin kaikella.
Vaikka olisitkin pettänyt, niin ei se silti tarkoita, että sun tarvis kynnysmattona miehelles olla iänkaiken.
Tietty se haluaa antaa sulle samalla mitalla takaisin, mikä on ymmärrettävää, mutta älä silti alistu tollaseen kohteluun sinäkään. Pian voit joutua huomaamaan, että olet pahassa jamassa. Anelet ja ruikutat ja lupaat mitän vaan alistuneena ja miehes odottaa että annat hänen mennä ja tulla miten vaan.
Laita nyt joku piste sille jutulle. Tai viimeinen aikaraja jolloin " pelleilystä" tulee loppu.
Sun tarvii itse ajatella itseäsi, jos muut ei sitä tee!!