välinpitämätön mummi - annanko olla vai mitä teen?
meillä on 10kk ja 3v8kk vanhat tytöt. mummi, minun anoppi, asuu 2km päässä meiltä.
kylässä hän on käynyt meillä 3 kertaa. KOLME!
" odottaa" joka viikko lapsia käymään, mutta jos ei miehestä mitään kuulu, saattaa mennä kuukausi tolkulla aikaa, ettei hän näe niitä.
voivottelee sitten nähdessään, että kylläpä tytöt on kasvanut ja aika menee niin äkkiä.
vanhempi tyttö on kysynyt yli VUODEN mummilta, saisiko hän tulla joku kerta sinne mummin miehelle mukaan maalle. sinne on vartin ajomatka.
no, vuoden aikana on ollut joko liian kuuma, liian kylmä, sateista, loskaista, LIIAN PALJON LUNTA jne.
viikko sitten mummi lupasi, että tämä viikonloppu tyttö voi tulla sinne.
no eipä kuulu mitään. tyttö onneksi unohti taas odottamisen kun lähdettiin korkeasaareen tänään.
no, miehen kanssa tuossa vietettiin viime viikonloppuna iltaa kaksin ja hän sitten kertoi, että äitinsä eli ko. mummo oli puhunu näin:
ajat muuttuvat, ei sitä enää olla samanlaisia mummoja kuin ennen.
hän ei ala lapsia enää vahtimaan. lapset kun on tehty, niin niiden kanssa sitten ollaan.
ja mistä tämä lähti? mies oli sanonu, että olis kiva viettää vaimon kans yks ilta kaksin, ottaisko hän jomman kumman hoitoon.
niin ei.
mummi on vähän päälle 50v, jolla on uusi mies. kuppiloissa viihdytään erinomaisesti.
en koe, että olisimme sysäämässä lapsia mummon kasvatettavaksi.
tai kenenkään toisen.
ja se mun kysymys:
annanko mummon olla ja elää niin kuin tähän asti on tehnyt ja
lopetan mummosta puhumisen tyttöjen kanssa? on inhottavaa hehkuttaa, että KOHTA mummi varmaan soittaa ja hakee, kun
sitä ei välttämättä edes tapahdu.
yhtenä kertana tytön piti mennä hälle yöksi, mutta sainkin sitten TEKSTARIN anopilta " SORRY, EN VOI OTTAA ***** TÄNÄÄN, ISTUN RITUL, OTETAA KALJAA"
KELLO OLI NELJÄ ILTAPÄIVÄLLÄ!!!!
ei se mikään alkoholisti ole, mutta elää ku parikymppinen.
tytöt ei todellakaan tunne mummia enkä näe miksi heidän pitäisikään tuntea, jos mummi kokee tytöt taakaksi.
on mulla sukulaisia, jotka ITSE soittavat, että saako tulla hakemaan tytön kylään tai että haluuko tyttö tulla yöksi. puhun siis tästä isommasta tytöstä.
siis että he HALUAVAT nähdä tyttöjä.
anopin puolelta tämä on... melkosen tyhjää.
Kommentit (6)
ja saan viettää lasten kanssa aikaa siellä aina siitä huolimatta. Yksin ei lapset pääse juuri koskaan tai siis isompi, nyt annettais jo edes pari kertaa vuoteen. Toinen mummikin samanlainen mutta kun näitä mummoja vuorottelee niin lopputuloksena saadaan ehkä se 3-4 krt vuoteen kahden olla.
Anna olla. Tai juttele suoraan että missä mennään. Jos vaikka silmät aukenisi, että ette te oo niitä lapsia tuomassa joka viikonlopuksi jos nyt joskus satunnaisesti viettekin lapset. Kyllä jokainen tarvii hetken omaa aikaa, ja lapsi jos kaipaa mummiaan, niin se vielä on tärkeämpää huomioida. Minä kasvoin käytännössä kaikki viikonloput lapsena mummojen kanssa ihan 1kk lähtien, mutta ne oli niitä aikoja ne, ja ne " kunnolliset" isomummitkaan ei enää jaksa yökylään asti (siis ilman meitä vanhempia) ottaa lastenlastenlapsiaan, vaikka ovatkin vasta 6-kymppisiä. Kyllä hekin ovat sanoneet, että nyt on näiden nuorempien mummojen aika ottaa joku vastuu eikä vaan elää menetettyä(?) nuoruuttaan.
Mupsi:
Sanoisinpa, että anna moisen mummin olla. Jos ei lapsenlapset kiinnosta, niin ei kiinostus väkipakolla synny. Pääset aikaa myöten paljon helpommalla, kun lakkaat yrittämästä.Vastuu anoppisi käytöksestä ja elämästä on hänellä itsellä. Kyllä hän sitten aikanana huomaa, että lapsenlapsin olisi pitänyt luoda suhteet jo lapsina. Jos ei mummia ole näkynyt, eivät lapsenlapset välttämättä välitä käydä kasomassa sitten, kun sen aika olisi. Niin makaa kuin petaa.
Mupsi
Ja Mupsin kanssa eritoten. Juuri näin: niin makaa kuin petaa. Se on TOSI harmi lastesi kannalta, mutta ONNEKSI teillä on muita sukulaisia, jotka välittävät!! Se taas on lapsille tosi hieno juttu.
Minä olen myös sitä mieltä, että sinun suorastaan pitää lopettaa lapsille mummon puolesta lupailu - eli että " ihan kohta varmaan pääsette mummolle" jne. Pieni lapsi ei ymmärrä, miksi se ei toteudu, kun äiti (kaiken aukstoriteetti, kaikesta huolimatta... ;-)) on kerta luvannut. Kerrot lapsille totuuden, siis sen, ettet tiedä, koska pääsevät ja/tai näkevät mummoa ja mummolle, ja jos kysyvät, miksei mummo " halua" nähdä heitä, sanot ettet tiedä. Meillä on sikäli hiukan samanlainen tilanne, että mun 3 pojalla on käytännössä vain yksi isovanhempi = mun äiti, joka ei kylläkään istu kuppiloissa ja on jo yli 7kymppinnen ja vaivojakin on, eli ei ymmärrettävästi oikein jaksakaan enää. Mutta niin paljon kuin tiedänkin hänen lastenlapsiaan rakastavan, ei hän oikein osaa sitä näyttää ja aina on komentamassa ja huutamassa pojille. Ei saa laisinkaan riehua eikä sotkea, joten mummolla kylässä ei olla oikeastaan ikinä. Ehkä pari kertaa vuodessa. Ja mummo asuu 4-5 km:n päässä... Yökylässä ovat olleet joko osa pojista tai kaikki ehkä 2-3 kertaa, that' s it. Mutta ei ole muitakaan kyläpaikkoja, mikä on tosi harmi.
Älä siis tuhlaa aikaa ja energiaa mummon perään harmitteluun... On tosi harmi, mutta ei ole sen väärtiä! Ja voi olla, että teen turhia oletuksia ja toivon, ettet loukkaannu, mutta tuumin vain, mahtavatko mummo ja mummon mies olla edes ihan luotettavia lastenvahteja, jos istuvat kuppiloissa jo neljän aikaan iltapäivällä... Ja jos olisivatkin, niin tosiaan, elävät kenties jotain menetettyä teini-ikää, jolloin voisi jopa kuvitella, että on parempi, etteivät ota lapsia hoidettavikseen, kun sitten ehkä jopa " kiukutellaan" (siis teinien tavoin), kun ei päästä sinne kuppilaan... :-/ Nojoo, mutta joka tapauksessa, suuntaa voimasi jonnekin toisaalle... Ja kyllä te pääsette miehenkin kanssa vielä johonkin, kun on muitakin sukulaisia ja tuttavia!
mutta ei välejäkään kannatta katkaista.
Tosin jättäisin sinuna miehesi asiaksi huolehtia kanssakäymisen oman äitinsä kanssa. mutta älä nyt ihmeessä lupaile lapsille, että anoppi tulee käymään / kutsuu kylään,kun näin ei selvästikään tapahdu.
Anoppisi kyllä kuvauksesi perusteella vaikuttaa alkoholin ongelmakäyttäjältä, vaikkei nyt työkyvytön rapajuoppo ilmeisesti olekaan. Aika selviä tunnusmerkkejä ovat, että jättää lupauksensa pitämättä, kun kaljoittelu menee ensi sijalle ja jatkuva kuppiloissaistuskelu. Ja alkoholiongelmaisten puolesta selittelyyn ei todellakaan kannata lähteä.
kokemuksesta tiedän että jos ei kiinnosta niin ei voi pakolla mummiksi vaatia.
Ehkä jossain vaiheessa elämää tulee sekin aika kun mummia haluttaa olla mummi. Kannattaa jättää ovet auki.
Lapset ei osaa mummia vaatia, jos vanhemmat ei koko ajan höpötä asiasta. Ja kerro mitä mummin kanssa, milloin mummi tulee jne...
hän on oman valintansa tehnyt - eli olla kuulumatta lastenne elämään - sinun ei kannata roikkua hänessä. Minun oma äitini on myös " kirjoittanut itsensä ulos" meidän perheen tekemisistä - keskittyy veljeni perheeseen ja hyvä niin. Minulla on vuorostaan ihana appivanhemmat jotka nauttii lastemme seurasta, vaikkeivat koskaan oma-alotteisesti pyydä meitä/lapsia kylään. Kutsumme itse itsemme kun joka kerta on kuitenkin tosi kiva nähdä.
Kannattaa ottaa lähipiiriin sellaisia ihmisiä joista tulee hyvä ja positiivinen fiilis. Isovanhemmilla ei ole mitään erityistä oikeutta lapsenlapsiin ellei tee jotain asian eteen, että kuuluisi lähipiiriin. Meillä vältetään puhumasta mummista ja vaarista, koska he eivät ole meidän elämässä kuin satunnaisesti - tosin silloin yritän puhua positiiviseen sävyyn. Kyllä lapset vaistoo tälläiset....
Sanoisinpa, että anna moisen mummin olla. Jos ei lapsenlapset kiinnosta, niin ei kiinostus väkipakolla synny. Pääset aikaa myöten paljon helpommalla, kun lakkaat yrittämästä.
Vastuu anoppisi käytöksestä ja elämästä on hänellä itsellä. Kyllä hän sitten aikanana huomaa, että lapsenlapsin olisi pitänyt luoda suhteet jo lapsina. Jos ei mummia ole näkynyt, eivät lapsenlapset välttämättä välitä käydä kasomassa sitten, kun sen aika olisi. Niin makaa kuin petaa.
Mupsi