Hautajaisiin muistokirjoitus

Omalle vaarilleni jota en tuntenut kovin hyvin ja olimme kaukaisia laitoin: Lepää rauhassa, vaari.

Mummolleni tulen laittamaan jotain lämpimämpää.

Mieheni ei pääse hautajaisiin ja lapseni ovat alle 2-vuotiaita. Laitanko meidän kaikkien nimet, vai X perheineen?

Mieheni ja lapseni ei juuri nähnyt mummuani (oli vanhainkodissa tosi kauan).

Jos et keksi mitään värssyä niin laita vain että " Mummua rakkaudella muistaen" " Kiitos Mummu rakkaudestasi ja ystävällisyydestäsi" tms.

Oman (ei läheisen) mummoni hautajaisissa olin ensimmäisenä kukkia laskemassa ja luin sitten kukkakauppiaan laittaman värssyn - meni jotenkin: kuihtuu elon säteet...jotain...häviää...kaipaus vain jää... Niitä samoja tuli vielä kolme.

Enkelit valkoiset taivaassa tuolla

pitäkää kummisedästä hyvää huolta.





Taivaan enkelten kyliin,

sinut luotamme lähetettiin,

Pyhän Jumalan lämpimään syliin,

käsiin suuriin ja rakastaviin.





En tiedä, mihin suuntaan tänään lähden,

en tiedä, missä ikävän on pää.

Nyt itken kaiken kaipaamani tähden.

Kun sinä lähdit, rakkaus yhä jää.

(A-M Kaskinen)





Voi kuinka koskee

kelle sen kertoisin

niin syvälle sydämeen sattuu.

(Tommi Läntinen)





Niin paljon tekoja

Niin paljon muistoja

Niin paljon hyvää

Niin paljon ikävää





Kulje mummu kerallamme,

voimanlähteenä lähellä.

Elä muistoissa mukanamme,

sävelinä sieluissamme,

elämämme enkelinä,

taivaan portinkin takana!





Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,

oli siellä paikka meillä jokaiselle,

mitään et pyytänyt kaikkesi annoit,

meitä aina muistit huolta kannoit.

Kauniit muistot voimaa antaa

surun raskaan hiljaa kantaa.





Ei elämä pääty kuolemaan,

vaan aikaan uuteen ja parempaan.





Lähdit niin hiljaa,

että aamu vain kuuli.

Sylissään matkalle

sinut kantoi tuuli.

Mutt´ sydämiimme

läpi elämän

jätit muistosi lämpimän.

(A.Sirkesalo)

(tämä tietenkin vain jos mummusi kuoli aamulla)





Muistot kauniit voimaa antaa,

surun raskaan hiljaa kantaa.

Ei jaksanut sydän kultainen,

vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.





Kauniina päivänä kesäisen,

hiljeni sydän läheisen.

Lähtösi vaikea kestää on,

surunnme suuri ja sanaton.

Lohtuna muistot rakkaat on.





Kukaan ei sanonut, että se olisi helppoa.

Kukaan ei sanonut, että se olisi näin tuskallista.





Heittäkää arkulle varovasti multaa,

siellä on mummu, siellä on kultaa.





Se oli viimeinen lento niin vieno niin hento,

lempeät tuulet mummun saattoi matkaan.

Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento lennolla,

jolta ei palannutkaan.

(Kaija Koo)





Aamun ensisäteistä, yön tuikkiviin tähtiin

me ajattelemme sinua.

Anna anteeksi kyyneleet nää,

ne rakkautta on ja ikävää.





Tämän hetken piti tulla, tämä suru ja kaipaus.

Vaan eihän mummu mielestä haihdu,

muistoissa aina elää ja nauraa.





Isä hiljaisen kuiskauksen kuuli,

minä tahtoisin tulla jo nyt.

Kävi lämpöinen lounainen tuuli,

lähti matkalleen väsynyt.

Ja porttien tuolla puolen

puvun uuden valkean sai.

Jätti takseen arjen ja huolen

alkoi ikuinen sunnuntai.





On muistoja, joita ei aika

eikä vuodet viedä voi,

on muistoja, joiden taika

iät kaiket sielussa soi.





Et jättänyt tyhjää tilaa

vaan rakkauden täyttämän muiston.





Ja loppuun sitten jotoain: Mummun muistoa kunnioittaen/Mummua syvästi ikävöiden/Mummu, meillä on ikävä sinua...tms

ja kaikkien nimet

Ihan tuli taas itku silmään kun noi oli niin kauniita.

Ap